Tulosta
  20.6.2012

Ympäristövirtaama-käsite avuksi turvaamaan rakennettujen jokien ekosysteemejä myös Suomessa

 
Uoman poikkileikkausta mitataan Iijoella
Trimble tarkkuus-GPS:llä syyskuussa 2011.
Ympäristövirtaama-käsitettä ja sen periaatteita tulisi hyödyntää Suomessa erityisesti rakennettuihin jokivesiin. Ympäristövirtaama-käsite on kehitetty keinoksi turvata joille mahdollisimman luonnonmukainen virtaama. Maailmalla käsitettä on käytetty mm. tärkeiden kalalajien, jokivarsien kasvillisuuden, vedenlaadun ja pohjaveden turvaamiseksi.

Suomessa ympäristövirtaama on käsitteenä suhteellisen tuntematon ja yhtenäisiä periaatteita ympäristövirtaaman soveltamisesta ei ole. Periaatteita on kuitenkin sovellettu tapauskohtaisesti. Viime aikoina keskustelu käsitteestä on vilkastunut.

Määrällisesti, laadullisesti ja ajallisesti riittävän virtaaman ylläpitäminen tärkeää

Ympäristövirtaamasta on hyötyä etenkin rakentamisen seurauksena vähävetisiksi jääneissä uomissa, joissa jo pienellä virtaaman kasvattamisella voidaan saada aikaan merkittäviä parannuksia joen ja jokivarsien ekosysteemin tilassa.

Ympäristövirtaaman arviointitapaa kehitettiin Iijoella

Keväällä valmistuneessa Pro Gradu -tutkielmassa kehitettiin arviointitapaa ympäristövirtaaman määrittämiseksi sekä määritettiin ympäristövirtaama Iijoen rakennetulla alaosalla sijaitsevalle tutkimusalueelle. Määritys tehtiin mallintamalla virtaaman muutoksen vaikutusta tutkimusalueen vedenkorkeuteen ja virtausnopeuteen sekä niiden vaikutusta lohen, taimenen ja tulvakoivikon elinolosuhteisiin.

Käsite kehitettiin 1940-luvulla Yhdysvalloissa

Ympäristövirtaama kehitettiin Yhdysvalloissa 1940-luvun lopulla ja sen tarkoituksena on ylläpitää määrällisesti, laadullisesti ja ajallisesti riittävää virtaamaa, jotta joen ekosysteemin hyvä tila turvataan.  Vaikka ympäristövirtaama on käsitteenä suhteellisen nuori, sitä kuvaamaan on käytetty yli 100 erilaista lähestymistapaa. Lisäksi siihen liittyviä menetelmiä käytetään rutiininomaisesti vesivarojen hallinnassa ainakin 30 maassa ja määrä kasvaa vuosittain.

Lisätietoja:

Tutkija Sini Olin, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Paluu etusivulle