Oulujoen Merikosken kalatie. Kuva: Panu Orell.

Vaelluskalakantojemme heikko tila puhuttaa tutkijoita, viranomaisia ja kalastuksen harrastajia. Vilkastuneen keskustelun taustalla ovat mm. tuore kalatiestrategia ja vireillä oleva kalastuslain uudistus, jotka ovat tuoneet uutta toivoa jokikutuisten vaelluskalakantojemme tulevaisuudelle.

Kalatiestrategia hyväksyttiin valtioneuvoston päätöksellä 8.3.2012. Strategian tavoite, uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojemme elinvoimaisuuden vahvistaminen mahdollistuu kestävimmällä tavalla vaellusyhteyden palauttamisella ja muilla luontaista lisääntymiskiertoa tukevilla toimenpiteillä. Strategia pyrkii ohjaamaan kalateiden rakentamista vesienhoidon kolmella ensimmäisellä suunnitelmakaudella 2020-luvun lopulle saakka.

Kalatiet avaavat mahdollisuuden luontaisen elinkierron palauttamiseen

Kalatiestrategian tärkeimpänä tavoitteena on uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojemme elinvoimaisuuden vahvistaminen. Vaelluskalakannat eivät pitkällä aikavälillä säily elinvoimaisina ilman luontaista lisääntymiskiertoa ja siksi käytettävissä olevien resurssien ohjaaminen nimenomaan kalakantojen luonnonlisääntymistä edistäviin toimenpiteisiin on välttämätöntä. Uhanalaisten kalalajien elvyttämistä tehostetaan kokonaisvaltaisilla ja lajikohtaisilla hoitosuunnitelmilla ja ohjelmilla. Nämä sisältävät kalatieratkaisujen lisäksi myös muita kalakantojen elvyttämiseen tähtääviä keinoja.

Tuulta hankkeille – arvottamisella ja yhteistyöllä myös rahoitusmahdollisuuksia

Strategialla halutaan selkiyttää kalateiden tarpeen arviointiin ja kohteiden valintaan liittyviä kysymyksiä, tukea ja parantaa yhteistoimintaa hankkeiden edistämiseksi sekä edistää vaelluskalojen elvyttämiseen liittyviä muita tukitoimenpiteitä osana kalatieratkaisuja.

Toimenpiteiden kohdentamisessa on huomioitava kalakantojen uhanalaisuus, alkuperäisyys ja saavutettavan poikastuotantoalueen koko sekä lisäksi rakentamisen sosiaalinen ja taloudellinen merkitys. Varsinkin usean perättäisen padon ohittamista vaativissa kohteissa on pystyttävä luotettavasti arvioimaan vaelluskalojen luonnollisen lisääntymiskierron onnistumisen mahdollisuudet.

Vaelluskalojen palauttamisessa rakennettuihin vesistöihin tulee pyrkiä yhteistyöhön monien toimijoiden välillä. Hankkeilla on yleensä laaja vaikutusalue, jonka toimijoilla on erilaisia tavoitteita. Näiden tavoitteiden yhteensovittamiseksi on välttämätöntä löytää toimijoiden välinen luottamus. Strategian yhtenä tavoitteena on saada kalateiden rakentamiseen johdonmukainen, kustannustehokas ja osallistava lähestymistapa sekä lisätä viranomaistoiminnan vaikuttavuutta ja läpinäkyvyyttä.

Strategian toteuttamiseksi etsitään innovatiivisia uusia kansallisia ja kansainvälisiä rahoitusmahdollisuuksia sekä hyödynnetään monipuolisesti olemassa olevia rahoituslähteitä, kuten maakuntien liittojen, kuntien ja elinkeinoelämän rahoitusmahdollisuuksia. Valtio osallistuu kalatiestrategian toteutukseen olemassa olevien määrärahojen puitteissa eri rahoituslähteitä monipuolisesti yhdistäen, hyödyntäen ja uudelleen kohdentaen.

Kalataloudellinen velvoitehoito tukemaan myös luontaista elinkiertoa

Kalatiestrategian keskeisiin linjauksiin sisältyy kalatalousvelvoitehoidon ohjaaminen kohti monitavoitteista vesistöjen ja kestävän kalakantojen hoidon ja kalastuksen järjestämistä sekä vesistöjen ekologisten tilatavoitteiden saavuttamista. Avainasemassa ovat kalojen luonnonlisääntymistä tukevat toimenpiteet kalaistutusten rinnalla tai jopa niiden sijaan. Tällaisia voivat olla kalatieratkaisujen lisäksi virtavesien kunnostaminen, emokalojen ylisiirrot ja erilaiset vaelluskalakantojen palauttamista edistävät seuranta- ja tarkkailuhankkeet.

Tavoitteen toteuttaminen edellyttää muutoksia sekä istutusvelvoitteisiin että kalastusjärjestelyihin niin jokivesistöissä kuin myös järvien tai meren syönnösalueilla. Myös säännöstelykäytäntöjen kehittämisellä voidaan parantaa vaelluskalojen olosuhteita ja lisääntymismahdollisuuksia erityisesti pienissä ja keskisuurissa vesistöissä.

Kalastusjärjestelyissäkin kehittämisen varaa

Vaelluskalojen kestävän käytön ja hoidon varmistaminen sekä kalojen kulun turvaaminen edellyttää monilta osin nykyistä tehokkaampia kalastuksensäätelytoimenpiteitä. Niiden tulisi elvytysvaiheessa edesauttaa riittävän kalamäärän pääsyä kalateihin ja edelleen kalojen lisääntymisalueille. Keskeisiä säätelytoimenpiteitä ovat rauhoitusalueet ja -ajat, pyydystekninen säätely, sallittujen tai kiellettyjen pyyntimenetelmien määrittely sekä erilaiset pyyntikiintiöt.

Kalateiden rakenteen ja toiminnan tutkimukseen panostettava

Kalatieratkaisujen arvioinnin, suunnittelun ja hankkeen prosessoinnin tulee perustua korkeatasoiseen tutkimustietoon vaelluskalakannan tilasta, lisääntymiskierron onnistumismahdollisuuksista sekä vesistön poikastuotantopotentiaalista. Tutkimustuloksien avulla varmistetaan rakennettavan kalatien mahdollisimman hyvä toimivuus ottaen huomioon myös voimatalouden realiteetit.

Kalateiden toimivuutta tulee myös seurata niiden rakentamisen jälkeen. Näin saadaan tietoa kalamääristä ja lajistosta, mutta myös mahdollisista rakenteiden ja virtausten säätötarpeesta. Osaamisen ja tiedon karttuminen edesauttaa myös entistä parempien uusien kalateiden suunnittelua ja vanhojen kalateiden toimivuuden parantamista.

Elvyttämishanketta ja kalateiden toimivuutta tukevat toimenpiteet vesistöalueilla ovat välttämättömiä kalateiden perustavoitteelle asetettujen päämäärien, kalojen nousun, onnistuneen lisääntymisen sekä poikasten alasvaelluksen lisäksi. Vesistöön valuma-alueelta tulevaa kuormitusta tulisi pystyä monissa vesistöissä vähentämään mädin ja poikasten hyvälaatuisen elinympäristön turvaamiseksi. Kunnostamalla perattuja koskia voidaan edelleen lisätä kalojen kutu- ja suojapaikkoja sekä poikastuotantoalueiden pinta-alaa. Lisäksi kalojen vaellusesteenä olevia, monin paikoin käyttötarkoituksensa menettäneitä rakenteita voidaan edelleen poistaa ja pohjapatoja sekä siltarumpuja muuttaa sellaisiksi, että kalojen nousu niistä huolimatta on mahdollista. Tutkimus on myös yhä enemmän nostanut esille tarpeen varmistaa erilaisin rakenne- ja virtaamaratkaisuin vaelluspoikasten laskeutuminen mereen tai järveen.

Lisätietoja:

Kalatalousylitarkastaja Jouni Tammi, maa- ja metsätalousministeriö, etunimi.sukunimi@mmm.fi

Tutkija Tapio Sutela, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, etunimi.sukunimi@rktl.fi 

• Kalatiestrategia turvaa uhanalaisten vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden (MMM)
• Ympäristövirtaama-käsite avuksi turvaamaan rakennettujen jokien ekosysteemejä myös Suomessa (Aiheeseen liittyvä toinen uutinen tässä Vesikirjeessä)
  

Paluu etusivulle