Kutusoraikoiden määrä ja kunto ovat keskeisiä taimenen lisääntymistä edistäviä tai rajoittavia tekijöitä kaikissa virtavesissä.  Iijoen vesistöalueella on kunnostettu 30 latvapuroa viidentoista vuoden aikana. Soraikoiden pysyvyydestä, kunnosta ja toimivuudesta on kerätty tietoa inventoinnin avulla.

Puroilla on pituutta yhteensä noin 150 km, josta aktiivista kunnostusta on tehty kolmasosalla.
Kunnostustetuille puroille on tehty tai syntynyt kutusoraikoita kolmella tavalla:

1. Kutusorastukset eli soraa on tuotu puroon kunnostuksen yhteydessä ja sora on levitelty sopiville alueille
2. Kunnostuksen yhteydessä on kaivettu puron pohjasta soraa esiin hiekan alta
3. Soraikoita on tullut esiin puron pohjasta kunnostusrakenteiden, erityisesti altakaivajien (poikkisuisteiden)  ja virranohjainten tulvitettua ja  puhdistettua puron pohjaa hiekasta ja mudasta.

Tietoa kunnostusten vaikuttavuudesta

Koska soraikoiden pysyvyydestä, kunnosta ja toimivuudesta ei ollut tietoa, päätettiin se selvittää. Ensimmäiseksi oli tehtävä maastotarkastukseen sopiva lomakepohja.

Inventoinnit tehtiin elo-syyskuussa 19:llä kunnostetulla purolla. Soraikoita löytyi 17:ltä purolta ja niitä käytiin läpi 95. Inventointi aloitettiin aina puron alajuoksulta ja soraikot numeroitiin juoksevin numeroin alhaalta ylöspäin.

Maastolomakkeeseen kirjattiin soraikon rakentamisvuosi /puron kunnostusvuosi, soraikon pituus, leveys ja pinta-ala, veden syvyys, soraikon paksuus, veden virtausnopeus ja soraikon pohjanlaatu. Soraikon pohjakasvillisuuden peittävyyttä, rannan varjostusta, puhtautta, limoittumista ja iskostuneisuutta arvioitiin asteikkolla 0-5, samaan tapaan kuin olemme käyttäneet puroinventoinneissa kuvaamaan muuttujien voimakkuutta. Arvon 0 muuttuja saa, jos sitä ei ole ja vastaavasti arvon 5, jos muuttuja on voimakkaimmillaan. Näin esim. täysin puhdas, kuohkea soraikko arvioidaan 5:ksi.  Myös soraikkoon vaikuttavat mahdolliset kunnostusrakenteet kirjattiin ylös ja arvioitiin niiden toimivuutta samalla asteikolla.

Jokaisesta soraikosta kirjoitettiin myös lyhyt selostus johon kirjattiin huomioita mm. kunnostusrakenteiden toimivuudesta ja soraikon puhtaudesta. Soraikot myös valokuvattiin ja paikannettiin GPS:llä.

Mittausten ja tietojen kirjaamisen jälkeen soraikko tarvittaessa puhdistettiin hiekasta ja mudasta haralla, lapiolla ja jaloin potkimalla. Oli tärkeää saada työ tehtyä ennen taimenen kutuajan alkua.

Tulosten mukaan kutualueet olivat odotettua paremmassa kunnossa

Aikaa kunnostuksista ja sorastuksista oli kulunut pisimmillään 12 vuotta ja tuoreimmat olivat edelliseltä kesältä. Kutusoraikot olivat varsin puhtaita, limoittumista ei juuri ollut tapahtunut eivätkä soraikot olleet iskostuneet. Sorapatjan paksuus oli keskimäärin 10 cm (3 - 25 cm). Virtausnopeus suurimmalla osalla soraikoista oli 0,25- 0,4 m/s, joka riitti kunnostusrakenteiden toimivuuteen ja pitämään kutualueet kohtalaisessa kunnossa. Puhtaus kasvoi mitä suurempi oli virrannopeus.

Altakaivajarakenteet puhdistavan soraikkoja

Keskimääräistä paremmin pysyivät puhtaana ja toimivat ne soraikot, joita ei oltu tuotu puroon, vaan jotka olivat paljastuneet kunnostusrakenteiden alapuolelle. Jos puroon tuodaan soraa, on tarpeen myös tehdä sen yläpuolelle rakenteita, jotka pitävät soraikolla riittävän virtaaman ja pitävät soran puhtaana.
Altakaivajarakenteet toimivat hyvin ja puhdistivat hiekkaan peittyneitä soraikoita. Se on myös hyvin kustannustehokas tapa hiekoittuneiden purojen kunnostamiseen.

Lisätietoja:

Pirkko-Liisa Luhta, Metsähallitus, etunimi.sukunimi@metsa.fi

• Kutusoraikkoinventointi 2015 Iijoen vesistön kunnostuspuroilla (Metsähallitus, 3 Mt)

Paluu etusivulle