 |
| Kartta suurempana. Etelä-Euroopan vesipula pahenee vuoteen 2050 mennessä erityisesti kesäisin. Muutos prosentteina vuosien 1961-1990 keskiarvosta. |
Itä-Euroopan jokiluonnon ekosysteemit tulevat monin paikoin kärsimään, kun ilmasto lämpenee. Etelä-Euroopassa myös ihmisen käytettävissä oleva veden määrä vähenee, kertoo uusi EU-tutkimus.
Kun ilmasto lämpenee, Euroopan jokiluonto kärsii. Vähävetiset kaudet lisääntyvät ja ne ovat entistä pidempiä. Kuivien kausien arvioidaan aiheuttavan ongelmia esimerkiksi yhdellä Euroopan suurimmista kosteikkoaluista Biebrzan suojelualueella Itä-Puolassa. Kosteikko sijaitsee Veikselin sivujoen Narewin valuma-alueella.
- Yleensäkin Itä-Euroopan jokiluonnon ekosysteemit
tulevat monin paikoin kärsimään, sillä jokien virtaamat eivät enää riitä ylläpitämään hyvää ekologista tilaa, kertoo tutkimusjohtaja Juha Kämäri Suomen ympäristökeskuksesta.
Hän veti nelivuotista EU-tutkimusta, jossa selvitettiin Euroopan vesivarojen kehittymistä vaihtoehtoisilla ilmaston, ympäristön ja yhteiskunnan muutoksilla. Tarkastelu ulottui vuoteen 2050.
Ihmisen käytettävissä olevan veden määrä vähenee kaikissa vaihtoehdoissa erityisesti Etelä-Euroopassa. Mikään katastrofia tämä ei kuitenkaan kehittyneessä ja teknistyneessä Euroopassa aiheuta.
- Vesipula johtaa siihen, että talousvettä tehdään entistä enemmän merivedestä, vettä kierrätetään ja veden käyttöä esimerkiksi kasteluun tehostetaan, kuvaa Kämäri.
Juuri näin pärjää jo nykyisinkin saarivaltio Malta, jolla on käytettävissään hyvin vähän talousvedeksi kelpaavaa vettä.
- Siellä tosin veden tekemiseen kuluu suunnilleen saman verran energiaa henkeä kohden kuin meillä lämmitykseen, kuvaa Kämäri.
Meriveden suolanpoistoon ollaankin kehittämässä menetelmiä, joissa hyödynnetään suoraa aurinkoenergiaa.
Ekosysteemien tarvitseman veden väheneminen on Euroopassa laajuudeltaan paljon suurempi ja vaikeammin ratkaistava ongelma.
Jokien vettä hyödynnetään Euroopassa moniin eri käyttötarkoituksiin.
- Jatkossa jokien veden käytöstä kilpailee myös jokiluonto, arvioi Juha Kämäri.
Teksti: Leena Rantajärvi
Lisätietoja:
Tutkimusjohtaja Juha Kämäri, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Paluu etusivulle
