Vedenlaadun seurantaa maastossa. Kuva: Peter Eden

Jokivesien eliöstö, kuten piilevät ja kalasto, ilmentävät vesistön happamia olosuhteita, vaikka vedenlaadun seurannalla ei happamuutta havaittaisikaan. Tämä käy ilmi Kalajoen vesistöalueen kartoituksissa vuosina 2013 ja 2014. Perinteiset vedenlaadun seurantatulokset kuvaavat tilannetta näytteenottoajankohtana, mutta eliöstössä havaitaan pitkän aikavälin vaihtelun aiheuttamia muutoksia.

Jokivesien pohjakivillä kasvavissa piilevissä havaittiin happamuutta indikoivaa lajistoa, vaikka seuranta-aikoina jokivesien pH:t pysyivät hyvällä tasolla. Happamuutta indikoivaa lajistoa esiintyi seurantapaikoilla, joiden valuma-alueella oli myös suhteellisen paljon happamia sulfaattimaita.

Seurantajaksoilta puuttuivat kevättulvien ajankohdat, joten mahdolliset kevättulvien aikaiset happamat huuhtoumat jäivät vedenlaadun seurannassa havaitsematta. Ajoittaisetkin happamat valuntapulssit vaikuttavat kuitenkin jokivesien eliölajistoon, mikä voidaan nähdä esimerkiksi pohjakivien pinnoilla kasvavien piilevien seuranta-aineistossa vielä pitkän aikaa happamuuspulssin esiintymisen jälkeen.

Veden happamuudelle herkät kalalajit, särki ja made, puuttuivat osalta seurantapaikoista. Kalalajien puuttuminen voi kuitenkin aiheutua myös muista ympäristötekijöistä kuin happamuudesta. Seurantapaikat olivat osittain samoja, joilla piilevälajisto indikoi happamuutta.

Happamilla alueilla eliöstö sopeutuu olosuhteisiin

Kartoituksessa huomattiin, että esim. Siiponjoen Natura 2000 -luonnonsuojelualueen maaperä on pääosin karkealajisten happamien sulfaattimaiden peittämä. Vaikka happamilla sulfaattimailla ojitus ja maanmuokkaus lisäävät merkittävästi hapanta kuormitusta, jokien eliöstö on voinut myös sopeutua luontaisesti happamiin olosuhteisiin. Tämä olisi hyvä ottaa huomioon ympäristövaikutusten arvioinnissa ja seurannassa.

Kalajoen sivujokien ja -purojen puskurikyky happamuutta vastaan erinomainen

Veden alkaliniteetti eli puskurikyky happamoitumista vastaan oli kaikissa tutkituissa joissa hyvällä tai erinomaisella tasolla, vaikka joillakin tutkimuskohteilla veden sulfaattipitoisuudet olivat selvästi koholla. Puskurikykyä nostavat todennäköisesti korkeat ravinnepitoisuudet. Rehevyys onkin happamuutta näkyvämpi ympäristöongelma näissä joissa.

Kalajoen valuma-alueella runsaasti happamia hiekkoja

GTK:n Maaperäkartoituksissa selvisi, että Kalajoen valuma-alueen maaperästä lähes 20 % on korkean tai kohtalaisen happamoitumisriskin alueella. Happamat sulfaattimaat keskittyvät alueella Vääräjoen varteen, Kalajoen alajuoksulle ja Siiponjoen ympäristöön. Perinteisten sulfaattisavien lisäksi valuma-alueen alaosilta löytyi runsaasti karkealajisia happamia sulfaattimaita, kuten happamia hiekkoja ja hietoja.

Happamuusriskejä kartoitettiin Kalajoen vesistöalueella MAHAKALA-hankkeessa (2013-2014)

Happamuusriskejä tutkittiin laajassa yhteistyöhankkeessa, jonka toteutuksesta vastaa Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja Geologian tutkimuskeskus (GTK). Hanketta hallinnoi Ylivieskan kaupunki. Hanke on saanut Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen myöntämää rahoitusta EAKR-rahastosta. Lisäksi rahoittajina ovat GTK, SYKE, Ylivieskan ja Nivalan kaupungit ja Sievin kunta sekä yksityiset tahot Kanteleen Voima Oy, Maveplan Oy ja ProAgria.


Teksti ja lisätietoja:

Tutkija Mirkka Hadzic, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tutkija Mikko Tolkkinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

• Maaperän ympäristölle ja elinkeinoille aiheuttamien happamuusriskien kartoitus Kalajoen vesistöalueella (MAHAKALA) -hanke
• Hankkeen esite (pdf)
• Sulfaattimailla syntyvän happaman kuormituksen ennakointi- ja hallintamenetelmät (SuHE) -hanke
• GTK:n happamien sulfaattimaiden karttapalvelu
• Karttapalvelun kuvaus
• Kansallinen happamien sulfaattimaiden strategia (pdf)

Paluu etusivulle