 |
Juha Keto on vesistökunnostuksen uranuurtaja.
Kuva: Aki Janatuinen
|
Tänä vuonna ensimmäistä kertaa jaettu
vesistökunnostajapalkinto luovutettiin limnologi Juha Kedolle elokuussa kansainvälisen
vesistökunnostusseminaarin yhteydessä. Seminaari ja sen yhteydessä jaettava palkinto
on osa Suomen vesistökunnostusverkoston toimintaa.
Raati päätti palkita Juha Kedon, sillä hän on tehnyt
uraauurtavaa ja pitkäjänteistä elämäntyötä vesistöjen kunnostuksen eteen. Juha Keto on
työskennellyt järvien kunnostuksen parissa 1960-luvulta lähtien ja aktivoinut
esimerkillään myös muita toimimaan vesien tilan parantamiseksi. Hänen
esimerkkinsä synnytti 2000-luvulla Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiön, joka
toteuttaa Vesijärven suojelua ja hoitoa koko järven valuma-alueella. Keto on
ollut myös mukana käynnistämässä lukuisia kansainvälisiä hankkeita
Vesikirje kysyi palkinnon saajalta vinkkejä
menestyksekkäisiin vesistöjen kunnostushankkeisiin.
Vesijärven tila on saatu kunnostus- ja hoitotoimien avulla
parantumaan merkittävästi. Mitkä ovat kunnostuksen onnistumisen kannalta
keskeisiä asioita?
”Mielestäni tärkeintä on muodostaa kunnostuskohteesta ja sen
ongelmista laaja ja holistinen käsitys. Se vaatii olemassa olevan
tutkimusaineiston lisäksi paljon paikallista ”hiljaista tietoa”, perimätietoa
sekä täydentäviä tutkimuksia puuttuvien tietojen paikkaamiseksi.
Kunnostusohjelman laatiminen pitäisi tehdä yhteistyössä paikallisten
sidosryhmien kanssa niin, että se koetaan omaksi ja siihen sitoudutaan.”
Vesijärven arvostus on vuosien mittaan noussut ja suuri
joukko eri tahoja on saatu mukaan kunnostukseen. Miten olette saaneet ihmiset
innostumaan asiasta ja innostuksen myös säilymään vuosien ajan?
”Vesijärvi on aiemmin ollut alueensa kehitykselle tärkeä ja
sen kalataloudellinen merkitys on ollut suuri. Monet Vesijärven alueen
ihmisistä olivat olleet pitkään huolissaan järven surkeasta tilasta ja kokivat
tarvetta tehdä jotakin sen korjaamiseksi. Sosiaalista painetta lisäsi
oikeansuuntainen viestintä, jossa korostettiin kunnostusmahdollisuuksien
yhteisöllistä luonnetta ja jossa ketään yksittäistä tahoa ei syyllistetty.”
”Kunnostusmenetelmät suunniteltiin niin, että kaikki
halukkaat saattoivat niihin osallistua. Kalavesien hoidon satavuotista
paikallista perinnettä jatkettiin ohjaamalla ihmisiä hoitokalastuspyydysten
rakentamiseen ja itse hoitokalastukseen sekä kalojen lisääntymisalueiden ja
kuturantojen kunnostukseen, jolloin kalastusyhteisöt tulivat laajalti mukaan.
Maanviljelijät sitoutuivat suojavyöhykkeisiin sekä kosteikkojen ja laskeutusaltaiden
rakentamiseen omalla työllään ja koneillaan. Parhaimmillaan Vesijärvitalkoissa
oli parisataa henkeä.”
”Kun ihmiset varsin nopeasti alkoivat nähdä oman työnsä
myönteisiä tuloksia, yhteishenki ja luottamuspääoma lisääntyivät ja loivat
jatkuvuutta. Myös ympäristövastuullisuus kasvoi, jolloin perinteiset
vesiensuojelutoimet kuten haja-asutuksen jätevesikysymykset oli helpompi hoitaa
kuntoon.”
”Yhteishengen ylläpito on tärkeä edellytys kunnostustoimien
jatkuvuudelle, vaatiihan pitkään pilaantuneena olleen järven kuntouttaminen
vuosien työn. Talkoolaisia pitää kiittää ja arvostaa, ja heidän ansionsa pitää
tulla viestinnässä esiin. Yhteiset työrupeamat, tilaisuudet ja retket pitävät
yhteisöllisyyttä yllä, mutta parasta on, kun talkoolaiset saavat nimensä
lehteen tai ovat haastateltavina medioissa.”
Miten vesistöjen kunnostustoimintaa tulisi jatkossa kehittää
Suomessa?
”Jokainen kohde on omansa, mutta kotijärvi on suomalaiselle
tärkeä. Yhteisöllisyyttä ja paikallisia voimavaroja voidaan hyödyntää nykyistä
enemmän. Tiedotusta ja viestintää ei voi koskaan tehdä tarpeeksi hyvin, mutta
sillä on parhaimmillaan valtavan suuri merkitys kunnostustoiminnan
onnistumiselle. ”
Mikä hanke on nyt itselläsi työn alla?
”Olen eläkkeellä ja mukana Vesijärvitalkoissa sekä
muutamissa kansainvälisissä projekteissa.”
Miten oma mökkijärvesi voi?
”Kiitos hyvin! Mökkimme on Etelä-Päijänteellä, jossa elämme
mahdollisimman ekologisesti kuivasanitoinnin varassa.”
Teksti:
Harjoittelija Liisa Sillanpää, Suomen ympäristökeskus
Lisätietoja:
Suunnittelija Liisa Hämäläinen, Suomen
ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Paluu etusivulle
