Kuva: Pinja Kasvio

Kosteikot ja biosuodatusalueet puhdistavat tehokkaasti yhdyskuntien hulevesiä, havaittiin tänä vuonna päättyneessä Hule-hankkeessa. Menetelmien puhdistusteho vaihteli haitta-aineittain. Jatkossa onkin olennaista valita käsittelymenetelmä sen mukaan, minkä haitta-aineen kuormitusta erityisesti halutaan vähentää.

Kohteena kolme hulevesikosteikkoa ja yksi biosuodatusalue

Hule-hankkeessa tutkittiin kolmen hulevesikosteikon ja yhden biosuodatusalueen toimivuutta hulevesien puhdistamisessa. Kosteikot sijaitsivat Espoossa, Järvenpäässä ja Kuopiossa. Espoossa Matalajärven rannalla sijaitsevaan kosteikkoon johdetaan hulevesiä Kehä III-moottoritieltä ja teollisuusalueelta. Järvenpään ja Kuopion kosteikot käsittelevät pientaloalueiden hulevesiä. Biosuodatusalue rakennettiin Tampereen Lielahden lumenkaatopaikalle.

Toimivuutta tarkkailtiin vesinäytteillä ja jatkuvatoimisella seurannalla

Rakenteiden toimivuutta tarkkailtiin vuosina 2012–2015. Jokaisella kohteella oli 2–3 muutaman kuukauden mittaista seurantajaksoa, jolloin tulevasta ja lähtevästä vedestä otettiin vesinäytteet muutaman viikon välein. Lisäksi Espoossa oli yksi ja Tampereella kaksi muutaman viikon seurantajaksoa jatkuvatoimisilla mittareilla.

Vesinäytteistä analysoitiin pH, sähkönjohtavuus, sameus, kiintoaine, kemiallinen hapenkulutus, kokonais- ja fosfaattifosfori, kokonais- ja nitraattityppi, kloridi, rauta ja sinkki.

Kohteiden tuloksissa selkeitä eroja

Pientaloalueiden hulevesissä lähes kaikki haitta-ainepitoisuudet olivat hyvin pieniä. Kosteikkojen toiminnassa havaittiin selkeitä eroja. Järvenpäässä oli kosteikoista parhaat vähenemät kiintoaineelle, kokonaisfosforille ja -typelle. Espoon kosteikossa eri aineiden välillä vähenemässä oli suuria eroja. Kuopion kosteikon toiminta oli heikointa, mihin todennäköisesti vaikutti hulevesien hyvin laimeat pitoisuudet.

Tampereen biosuodatusalue kykeni selvästi kosteikkoja paremmin puhdistamaan sameutta, kiintoainesta, kokonais- ja fosfaattifosforia sekä metalleja. Kuitenkin typpeä huuhtoutui biosuodatusalueelta enemmän kuin sinne tuli.

Jatkuvatoimiset mittaukset osoittivat, kuinka Espoon kosteikko ja Tampereen biosuodatusalue kykenivät leikkaamaan korkeimpia sameushuippuja. Samalla kiintoaine- ja kokonaisfosforipitoisuudet vähenivät merkittävästi, koska niillä on vahva riippuvuus sameuden kanssa.

Biosuodatusta tarpeen tutkia vielä lisää

Biosuodatus vaatii kosteikkoihin verrattuna vähän tilaa ja sen voi rakentaa valmiiseen
kaupunkirakenteeseen. Useissa ulkomaisissa tutkimuksissa menetelmä on osoittautunut parhaimmillaan erittäin tehokkaaksi. Heikkojakin tuloksia on saatu. Ongelmat ovat aiheutuneet rakenteisiin käytetystä, runsaasti ravinteita ja raskasmetalleja sisältävästä kasvualustasta. Suomessa biosuodatus on hulevesien käsittelyssä vielä harvinaista ja lisätutkimuksia tarvitaan suunnittelu- ja toteutusperiaatteiden kehittämiseksi.

Hulevesien hallintamenetelmien toimivuus vihreänä infrastruktuurina – HULE-hanke

Hankkeen toteutukseen osallistuivat SYKEn lisäksi Espoon, Järvenpään, Kuopion, Tampereen ja Vantaan kaupungit. Hanketta rahoittivat osallistujien lisäksi ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö ja Maa- ja vesitekniikan tuki ry.

Teksti ja lisätietoja:

Tutkimusinsinööri Teemu Ulvi, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

• Kasvio, P., Ulvi, T., Koskiaho, J. & Jormola, J. 2016. Kosteikkojen ja biosuodatusalueiden toimivuus hulevesien käsittelyssä. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2016.

Paluu etusivulle