Vaikka metsissä ja perinneympäristöissä uhanalaistumiskehitys on säilynyt jokseenkin tasaisena 2000-luvulla, niin muissa elinympäristöissä lajiston tilanne on heikentynyt. Vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnin mukaan joka kymmenes lajimme on uhanalainen ja melkein joka neljäs silmälläpidettävä eli vaarassa taantua uhanalaiseksi.
| |  |
| | Kuva 1. Eri eliöryhmien uhanalaisuusindeksin kehitys
vuosien 2000 ja
2010 välillä. Alkuperäinen kuva julkaistu
Conservation Biology -lehdessä
vuonna 2013. |
Lajien uhanalaisuutta on arvioitu Suomessa neljästi. Kaksi viimeisintä, vuosien 2000 ja 2010 arviointia, on tehty kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) tieteellisesti kehitettyjen kriteerien perusteella, joten nämä arvioinnit ovat keskenään vertailukelpoisia. Lintujen ja nisäkkäiden uhanalaisuutta on arvioitu lisäksi muista lajiryhmistä erillään vuonna 2015.
Uhanalaisuusarvioinnit ovat kymmeniä tuhansia lajeja käsittäviä tietopaketteja, joista pikaisen yleiskäsityksen saaminen voi olla vaativaa. Tämän vuoksi on kehitetty uhanalaisuusindeksi (Red List Index), jolla voidaan seurata uhanalaisuuden kehittymistä kahden IUCN:n kriteerien perusteella tehdyn arvioinnin välillä. Nollan ja yhden välillä vaihteleva indeksi kertoo yhden luvun avulla lajiston tai lajiryhmän tilanteesta. Mitä lähempänä luku on yhtä, sen parempi on lajiston tilanne. Indeksiin vaikuttavat ainoastaan sellaiset muutokset uhanalaisuusluokkien välillä, joissa syynä on ollut aito muutos lajin tilanteessa. Esimerkiksi tiedon lisääntyminen ei siis vaikuta havaittuun trendiin.
Suomen lajiston uhanalaisuusindeksi laski vuosien 2000 ja 2010 välillä eli lajiston tilanne kokonaisuutena heikkeni. Indeksi laskettiin kymmenen hyvin tunnetun eliöryhmän aineistojen perusteella (kuva 1).
Uhanalaisuusindeksiä voidaan tarkastella myös elinympäristöittäin (kuva 2). Kaikille aineiston 10 131 lajille on määritelty pääelinympäristöluokka: vedet, metsät, suot, perinne- tai muut ihmisen muuttamat elinympäristöt, rannat, kalliot tai tunturit.
| |  |
| | Kuva 2. Lajiston uhanalaisuusindeksi vuosina 2000 ja 2010
suomalaisissa
pääelinympäristöissä. Mitä alhaisempi
indeksi, sen heikompi lajiston
tilanne on luonnossa.
Kuva on julkaistu Biodiversity and Conservation
-lehdessä
vuonna 2016. |
Metsissä ja perinne- tai muissa ihmisen muuttamissa ympäristöissä kehitys on säilynyt jokseenkin tasaisena. Muissa elinympäristöissä lajiston tilanne on heikentynyt, voimakkaimmin tunturi- ja suoympäristöissä. Paitsi trendin, indeksi kertoo myös uhanalaisten määrästä suhteessa koko lajistoon. Eniten uhanalaisia lajeja suhteessa koko lajimäärään on tunturi- ja kallioympäristöissä, vähiten vesissä, soilla ja metsissä.
Osalla metsälajeilla menee paremmin, toisilla huonomminTasaisenkin kehityksen elinympäristöjen sisälle mahtuu vaihtelua. Metsälajistossa kovakuoriaisten ja luteiden tilanne on parantunut merkittävästi. Toisaalta metsien sammalet ja jäkälät ovat uhanalaistuneet voimakkaasti. Tutkimukset ovat osoittaneet, että uhanalaiset kovakuoriaiset ovat hyötyneet mm. hakkuille jätetyistä säästöpuuhaavoista ja luteet kulotuksista. Hitaasti lisääntyvät sammalet ja jäkälät puolestaan kärsivät esimerkiksi järeän lahopuun vähäisyydestä ja haavan heikosta uusiutumisesta taimikkoa syövien suurien hirvi- ja kaurispopulaatioiden vuoksi.
Ihmisen muokkaamissa ympäristöissäkin tilanne on parantunut kovakuoriaisilla sekä luteilla, jotka ovat mahdollisesti jo hyötyneet lämpenevästä ilmastosta. Putkilokasvien tilanne on puolestaan heikentynyt; erityisesti perinneympäristöjen avoimille kasvupaikoille erikoistuneet lajit ovat uhanalaistuneet.
Uhanalaisuusindeksin pohjalta ei kannata vetää jyrkkiä johtopäätöksiä, sillä indeksin laskennassa joudutaan tekemään yleistyksiä. Monet lajit esiintyvät useissa elinympäristöissä vaikka ne ovat tarkastelussa mukana vain pääelinympäristönsä mukaan. Esimerkiksi linnut on luokiteltu pääelinympäristöihin pesimisympäristönsä mukaan ja hyönteiset toukkien esiintymisen perusteella. Kokonaisuutena uhanalaisuusindeksi kuitenkin toimii selkeänä työkaluna lajiston tilanteen seuraamisessa.
Teksti:
Aino Juslén Luomus ja Saija Kuusela SYKEKuvat:
Riku Lumiaro SYKE  |
Metsissä elää yli 4 000 eliötä, jotka ovat riippuvaisia lahopuusta jossain elämän vaiheessaan. Monet niistä
ovat uhanalaisia tai silmälläpidettäviä.
|
LisätiedotYksikönjohtaja
Aino Juslén, Helsingin yliopisto / Luomus, etunimi.sukunimi@helsinki.fi, p. 050 3109 703
Projektipäällikkö
Saija Kuusela, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, p. 029 525 1647
LinkitPaluu etusivulle
