Linnuilla menee huonommin, mutta nisäkkäillä paremmin

Muista lajiryhmistä poiketen lintujen ja nisäkkäiden uhanalaisuusarvioinnit uusittiin vuonna 2015. Niistä kertyy enemmän uutta tietoa muihin lajiryhmiin verrattuna, jotka arvioidaan kymmenen vuoden välein. Lisäksi lintuihin ja nisäkkäisiin kohdistuu enemmän yleistä mielenkiintoa, jolloin myös uhanalaisuusluokan ajantasaisuuden merkitys korostuu.

	Arosuohaukka luokiteltiin vakiintuneeksi lajiksi Suomessa vuoden 2015 uhanalaisuusarvioinnissa. Kuva Petri Ahlroth.

Sorsa-, päiväpeto- ja kahlaajalinnuilla menee huonommin

Vuonna 2015 arvioiduista 245 lintulajista 87 (36 % arvioiduista) on uhanalaisia, 23 (9 %) silmälläpidettäviä ja 135 (55 %) elinvoimaisia. Uhanalaisista lajeista on 13 (5 %) äärimmäisen ja 36 (16 %) erittäin uhanalaisia sekä 38 (16 %) vaarantuneita. Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit muodostavat yhdessä punaisen listan, jolla on siis 110 lajia (45 % arvioiduista). Uhanalaisten lintujen määrä kasvoi edellisestä arvioinnissa peräti 28 lajilla ja punaisen listan 21 lajilla.

Uhanalaisuus jakautuu lintulahkojen kesken epätasaisesti. Erityisesti sorsalinnuissa, päiväpetolinnuissa ja kahlaajalinnuissa on uhanalaisia ja punaisen listan lajeja enemmän kuin koko lajistossa keskimäärin, kun taas pöllölinnuissa ja varpuslinnuissa osuudet ovat pienempiä.

Pääelinympäristötyypeittäin tarkasteltuna rantojen, avotunturin, Itämeren ja sisävesien linnustossa on enemmän uhanalaisia lajeja kuin koko lajistossa. Soiden linnustossa punaisen listan lajeja on enemmän, mutta uhanalaisten osuus on koko lajistoa vastaava. Metsien lajistossa uhanalaisten ja punaisen listan lajien osuudet olivat selvästi pienemmät kuin koko lajistossa.

Kotkat, muuttohaukka ja valkoselkätikka ovat hyötyneet suojelusta

Uhanalaisuutta aiheuttavista tekijöistä elinympäristön muutokset niin pesimäalueilla kuin muuttoreittien varrella ja talvehtimisalueilla ovat tärkeimpiä. Myös pyynti ja metsästys ovat tärkeitä uhanalaisuutta aiheuttavia tekijöitä, mutta ei niinkään Suomessa kuin muuttoreittien varrella ja talvehtimisalueilla.

Vesien ja kosteikkojen lajien uhanalaisuus lisääntyi erityisen paljon verrattuna vuosien 2000 ja 2010 arviointeihin. Lajien uhanalaistuminen johtuu pääasiallisesti pesimäympäristöjen heikentymisestä. Sisävesillä ja rehevillä merenlahdilla on erittäin merkittäväksi uhanalaisuutta aiheuttavaksi tekijäksi osoittautunut liiallinen rehevöityminen. Tämä on johtanut vesilintujen ravinnon vähenemiseen veden samenemisen sekä runsastuneiden särkikalakantojen aiheuttaman ravintokilpailun takia.

Merikotka on hyötynyt pitkäjänteisestä suojelusta ja sen kanta on kasvanut muutamasta kymmenestä parista noin 450 pariin. Kuva Riku Lumiaro.

Suomessa aktiivisesta suojelutyöstä ovat hyötyneet etenkin uhanalaiset merikotka, maakotka, muuttohaukka ja valkoselkätikka. Ne ovat kaikki viime aikoina runsastuneita lajeja. Myös äärimmäisen uhanalaisen etelänsuosirrin taantuminen näyttää pysähtyneen aktiivisten suojelutoimien ansiosta. Kiljuhanhen kansalliset ja kansainväliset suojelutoimet alkavat myös tuottaa tulosta.

Metsästys, ilmastonmuutos ja satunnaistekijät nisäkkäiden uhkina

Vuoden 2015 uhanalaisuusarvioinnissa uhanalaisten nisäkäslajien määrä väheni edellisestä tarkastelusta neljällä. Yhdenkään lajin luokka ei muuttunut uhanalaisemmaksi. Uhanalaisesta silmälläpidettäväksi muuttuivat euroopanmajava, karhu, ilves ja liito-orava. Punaiselta listalta poistuivat aiemmin silmälläpidettäviksi luokittelut metsäjänis ja saukko.

	Karhu on runsastunut viimeisten vuosikymmenien aikana eikä sitä enää luokitella uhanalaiseksi vaan silmällä- pidettäväksi. Kuva Riku Lumiaro.

Uhanalaisia lajeja ovat naali (äärimmäisen uhanalainen), saimaannorppa, ahma, susi ja ripsisiippa (erittäin uhanalainen) sekä pikkulepakko ja hilleri (vaarantunut). Silmälläpidettäviä lajeja ovat liito-orava, euroopanmajava, kenttämyyrä, karhu, ilves, itämerennorppa ja metsäpeura. Punaiselta listalta poistuivat elinvoimaisiksi luokitellut lajit metsäjänis ja saukko.

Yleisimmät nisäkkäiden uhanalaisuuden syyt ja uhkatekijät ovat laillinen ja laiton metsästys, sivusaaliskuolleisuus sekä satunnaistekijät, jotka liittyvät pieniin populaatioihin. Ilmastonmuutos vaikuttaa naalin, metsäjäniksen sekä itämeren- ja saimaannorppien menestymiseen.

Rauhoitus sekä suojelu- ja hoitosuunnitelmat ovat kasvattaneet nisäkäskantoja

Metsien käytön ja metsärakenteen muutoksen katsotaan olevan vain kahden lajin, liito-oravan ja metsäpeuran uhkatekijänä. Häirintä, kilpailu, risteytyminen, geneettiset ongelmat, saalistus ja kemikalisoituminen ovat muita yksittäisiä nisäkäslajien uhkatekijöitä.

Suojelukeinoista rauhoitus on nisäkkäille merkittävin ja lajistollisesti kattavin. Kaikki muut lajit paitsi metsästyslaissa riistalajiksi tai rauhoittamattomaksi lajiksi mainitut ovat rauhoitettuja. Riistalajien rauhoituksista säädetään metsästyslailla. Rauhoituksen vaikutuksesta hyvä esimerkki on vuonna 1974 rauhoitettu saukko. Metsästyksen loppuminen yhdessä vesistöjen puhdistumisen kanssa lienee pääsyy lajin runsastumiselle.

Useille lajeille on tehty suojelu- ja hoitosuunnitelmia. Ne ovat tarpeellisia silloin kun lajin suojelu- ja hoitotoimien toteutukseen osallistuu useita toimijoita tai toimet vaikuttavat esim. ihmisten elinkeino- ja vapaa-ajantoimintaan. Hoitosuunnitelmissa huomioidaan nykyisin myös sosioekonomiset tekijät. Suunnitelmia ja ohjelmia on tehty tai päivitetty viime vuosina kaikille suurpedoille, metsäpeuralle, merihylkeille, majavalajeille, saimaannorpalle ja pyöriäiselle.

Teksti: Heikki Henttonen, Esko Hyvärinen, Ulla-Maija Liukko, Riku Lumiaro, Markku Mikkola-Roos ja Juha Tiainen
Kuvat: Petri Ahlroth, Antti Below,  Mervi Kunnasranta ja Riku Lumiaro

Lisätiedot

Uhanalaisuusarviot
Ympäristöneuvos Esko Hyvärinen, ympäristöministeriö puh.0295 250 094, esko.o.hyvarinen at ymparisto.fi

Linnut
Erikoistutkija Juha Tiainen, Luonnonvarakeskus, puh. 0295 327 275, etunimi.sukunimi@luke.fi
Vanhempi tukija Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus, puh. 0400 148 685, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Nisäkkäät
Professori Heikki Henttonen, Luonnonvarakeskus, puh. 029 532 2430, etunimi.sukunimi@luke.fi
Vanhempi tukija Ulla-Maija Liukko, Suomen ympäristökeskus, puh.0295 251 387, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi


Linkit

• Lintujen ja nisäkkäiden punaiset listat 2015
• Uhanalaiset lajit
  

Saimaannorppaemo ja kuutti kevätjäillä. Erittäin uhanalainen saimaannorppakanta on vähitellen kasvanut noin 320 yksilöön. Kuva Mervi Kunnasranta.

Paluu etusivulle