Tulosta
 

Elinympäristöjen tilan edistämisen suunnitelma valmistumassa

26.5.2015
 Niittylaidun 
 Kuva Riku Lumiaro
Vuosi sitten helmikuussa alkoi työryhmätyö, jonka tavoitteeksi oli asetettu kriteerien ja suunnitelman laatiminen elinympäristöjen ennallistamisen kustannustehokkaaksi kohdentamiseksi Suomessa. Lisäksi työryhmän tuli arvioida suunnitelman kustannuksia. Työryhmän omaksuma nimi ELITE viittaa elinympäristöjen tilan edistämiseen.

Elinympäristöjen tilan edistäminen on paljon muutakin kuin ennallistamista. ELITE kattaa kaikki ne toimenpiteet, joilla elinympäristöjen tilaa edistetään. Nyt ELITE -työryhmän tekemä selvitys on loppusuoralla ja tulokset julkistetaan 9.6.2015. Työssä tarkasteltuja pääelinympäristöjä ovat suot, metsät, perinnebiotoopit, maatalousalueet, kalliot, tunturit sekä kallio- ja hietikkorannat. Osin tarkasteluun saatiin mukaan myös kaupunkialueet ja sisävedet. Varsinaisen tarkastelun ulkopuolelle jätettiin meret.

Ei pelkkää pinta-alaa

ELITE -työryhmän työn avulla Suomi osallistuu maailmanlaajuiseen määrälliseen tavoitteeseen, jonka mukaan elinympäristöjen tilan heikentymistä tulee vähentää 15 prosenttia. Ekologisesta näkökulmasta katsoen elinympäristöjen heikentymisellä on vähintään kaksi eri ulottuvuutta: heikentyneen alueen pinta-ala sekä heikennyksen määrä kussakin kohteessa.

 
 Metsämaisema 
  Kuva Riku Lumiaro
 

Tieto heikennetyn alueen pinta-alasta ei yksinään tarjoa riittävää arviota elinympäristön tilassa tapahtuneesta heikennyksestä, eroavathan vain hiukan heikennetyt elinympäristöt merkittävästi lähes kokonaan tuhotuista elinympäristöistä”, toteaa työryhmän puheenjohtaja, professori Janne Kotiaho.

Eri elinympäristöjen heikentymisen määrän määrittäminen on vaativa tehtävä. Millainen on kokonaan heikentymätön metsä, suo tai perinnebiotooppi? Vaikka työssä on osin käytetty vertailutilana elinympäristön luonnontilaa, on erittäin tärkeää ymmärtää, että luonnontilaa ei silti tavoitella. Tavoite on edistää elinympäristöjen tilaa jokin määrä, ei palauttaa niitä luonnontilaan. Poikkeuksen muodostavat suojelualueet, joilla tavoitteeksi voidaan asettaa ja on asetettu palautuminen luonnontilaan.

Selvää säästöä

Heikentymisen määrän lisäksi kullekin elinympäristölle laadittiin toimenpideluettelo ja arvioitiin kunkin toimenpiteen elinympäristön tilaa edistävä vaikutus sekä toimenpiteiden yksikkökustannus. Toimenpiteistä valittiin kussakin elinympäristössä paras yhdistelmä elinympäristön tilan edistämisen kustannusvaikuttavuuden, saadun hyödyn, hiilivarastovaikutusten, vesistövaikutusten sekä muiden ekosysteemipalveluiden perusteella.  Lopullisessa tarkastelussa vertailtiin kaikkia elinympäristöjä keskenään. Tavoitteena oli selvittää mihin elinympäristöön ja kuinka paljon tilan edistämisen toimenpiteitä kannattaa suunnata. Vertailevassa tarkastelussa huomioitiin elinympäristökohtaisten hyötyjen ja kustannuksien lisäksi muun muassa elinympäristöjen uhanalaisten lajien ja luontotyyppien määrä sekä eri elinympäristöjen ala.

Työn lopputulos on selvä: elinympäristöjen tilaa edistävien toimenpiteiden priorisointi kaikki elinympäristöt yhtäaikaisesti huomioiden tuottaa merkittävää säästöä. Työ palvelee Suomen tavoitetta suunnitella ja toteuttaa ennallistamis- ja luonnonhoitotoimet paikallisesti ja alueellisesti niin, että toimenpiteet lisäävät kohdealueiden luonnonsuojelullista arvoa ja tukevat suojelualueverkoston ekologista toimivuutta. Hyvin totutettuna ja kannustavalla politiikalla vahvistettuna elinympäristön tilaa edistävät toimet voivat monimuotoisuuden turvaamisen lisäksi myös samanaikaisesti hillitä ilmastonmuutosta ja luoda mahdollisuuksia paikallisille elinkeinoille.

Teksti: Janne Kotiaho, Jyväskylän yliopisto ja Saija Kuusela, Suomen ympäristökeskus

Lisätiedot

Professori Janne Kotiaho, Jyväskylän yliopisto, puh. 050 594 6881, etunimi.sukunimi@jyu.fi



Takaisin etusivulle