Luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi saa jatkoa


	Lapin palsasuot kuuluvat ilmastonmuutoksen pahiten uhkaamiin luontotyyppeihin, koska palsakumpujen muodostuminen vaatii turpeen jäätymistä ikiroudaksi. Kuva Anne Raunio

Suomen luontotyyppien ensimmäinen uhanalaisuusarviointi julkaistiin vuonna 2008. Siinä tarkasteltiin noin 400 luontotyyppiä ja ihmisen aiheuttamia muutoksia niissä. Luontotyyppien lukumäärästä uhanalaisiksi arvioitiin koko maassa 51 prosenttia.

Seuraava luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi on suunniteltu tehtävän vuosina 2016–2017. Tulokset on tarkoitus julkistaa 2018. Näin ne ehtisivät käyttöön arvioitaessa sitä, onko ekosysteemien tilan heikentyminen saatu pysäytetyksi vuoteen 2020 mennessä, kuten kansainvälinen biodiversiteettisopimus ja EU:n biodiversiteettistrategia velvoittavat.

Suomen ympäristökeskus on vetovastuussa myös uudesta arvioinnista. Tietojen kokoaminen ja käytännön arviointityö tehdään kahdeksassa asiantuntijaryhmässä, ja työhön osallistuu satakunta eri alojen tutkijaa ja asiantuntijaa eri organisaatioista.

Suomen luontotyyppien uhanalaisuus:

Vertailtavuus paranee uuden kansainvälisen menetelmän myötä

Ensimmäisessä luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa käytettiin Suomessa kehitettyä menetelmää, koska kansainvälisiä kriteerejä ei luontotyypeille ollut. Sittemmin tilanne on parantunut, kun Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on kehittänyt menetelmää ekosysteemien uhanalaisuuden arviointiin. Tavoitteena on ottaa menetelmä käyttöön Suomen seuraavassa arvioinnissa. Eliölajien uhanalaisuusarviointia on tehty jo pitkään IUCN:n kriteereillä, ja näin on saatu vertailukelpoista tietoa eri alueilta.

Vaikka IUCN:n uusi menetelmä poikkeaa Suomessa käytetystä, arviointiperusteet ovat pitkälti samoja. Ne liittyvät luontotyyppien määrän kehitykseen, levinneisyysalueen kokoon sekä luontotyypin laadulliseen muutokseen. IUCN:n tavoitteena on vuoteen 2025 mennessä julkaista ensimmäinen maailmanlaajuinen ekosysteemien Punainen lista (Red List of Ecosystems of the World).

Uusia IUCN-kriteerejä sovelletaan jo Euroopan luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin (European Red List of Habitat Types), jonka EU-komissio on tilannut. Työn odotetaan valmistuvan vuonna 2016. Myös Suomi osallistuu tähän arviointiin ja toimittaa siihen tietoja luontotyypeistämme.

Uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi tarvitaan vielä työtä

Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnin jälkeen laadittiin ympäristöministeriön johdolla toimintasuunnitelma uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi. Siihen koottiin viisikymmentä toimenpide-ehdotusta, jotka tulee toteuttaa vuoteen 2020 mennessä. Toimenpiteitä on laajasti eri aihepiireistä kuten lainsäädännöstä, alueiden käytön suunnittelusta, talouskäytössä olevien alueiden käytöstä ja hoidosta, luonnonsuojelualueiden kehittämisestä, tietojärjestelmistä, seurannasta, viestinnästä ja koulutuksesta.

Toimenpide-ehdotusten toteuttamista vuosien 2011–2014 aikana on selvitetty Suomen ympäristökeskuksessa. Valtaosassa toimenpiteitä toteuttaminen on osittaista tai aloitettu, mutta on myös useita ehdotuksia, joiden toteuttaminen ei ole päässyt alkuun.

Merkittävimpiä luontotyyppeihin vaikuttavia uudistuksia lainsäädännössä on ympäristönsuojelulain muutos, jossa turvetuotannon sijoittamista harkittaessa otetaan huomioon myös suon luonnonarvot eikä pelkästään turvetuotannon päästöjä. Soiden tilaa parantaa myös soidensuojelun täydennysohjelma, kunhan sitä päästään toteuttamaan. Alueiden käytön suunnittelussa uusi avaus on merialuesuunnittelu, ja Kymenlaaksossa on hyväksytty maamme ensimmäinen merialuemaakuntakaava. Vesipuitedirektiivin mukainen vesienhoito on edistänyt sisävesien luontotyyppien tilaa, ja tarkasteluaikana on myös laadittu pienvesien kunnostusstrategia.


	Seuraavassa luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa meriluontotyypeistä saadaan aiempaa tarkempia arvioita, koska luontotyyppien luokittelua on kehitetty ja vedenalaisen meriluonnon inventoinnit ovat tuottaneet uutta tietoa. Kuva Anne Raunio

Edistysaskelista huolimatta luontotyyppien tilan parantamisessa on vielä paljon tehtävää. Tarvetta on luontotyyppien parempaan huomioon ottamiseen kaavoituksessa, hankesuunnittelussa ja niihin liittyvissä luontoselvityksissä. On syytä selvittää myös uusia keinoja kuten luontoarvojen kompensaatiota silloin, kun luonnolle aiheutuvia haittoja ei voida suunnittelulla välttää.

Porojen laidunalueiden kuluneisuuden vähentäminen parantaisi laajasti tunturiluontotyyppien tilaa. METSO-ohjelman mukaisen suojelun ja ympäristötuen kohdentaminen nykyistä tehokkaammin uhanalaisiin luontotyyppeihin kuten harjumetsiin ja kalkkikallioihin olisi myös tarpeen. Avoimien rantaluontotyyppien ja perinnebiotooppien umpeenkasvua olisi torjuttava tehokkaasti myös suojelualueiden ulkopuolella.

Teksti: Anne Raunio, Suomen ympäristökeskus

Lisätietoja

Ryhmäpäällikkö Anne Raunio, Suomen ympäristökeskus, puh. 0295 251 547, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Erikoistutkija Tytti Kontula, Suomen ympäristökeskus, puh. 0295 251 294, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Linkit


	Kurjenmiekat viihtyvät tervaleppäluhdalla, joka on uhanalainen, eteläiseen Suomeen painottunut suoluontotyyppi. Kuva Anne Raunio

Takaisin etusivulle