Suomen 38. kansallispuisto perustetaan kalasääsken kotimaisemiin Etelä-Konnevedelle

	Näkymä Kalajanvuorelta. Kuva Hanna Aho.

Pohjoissavolaisia vuorimaisemia, jättiläishaapoja kasvavia luonnonmetsiä, lehmuslehtoja ja aavoja järvenselkiä: näitä kaikkia löytyy maamme 38. kansallispuistosta. Kansallispuistojen kuopus täydentää nykyistä kansallispuistoverkostoa suojelemalla muun muassa ikimetsiä ja erämaarantoja. Laki Etelä-Konneveden kansallispuistosta astuu voimaan 1.9.2014.

Keski-Suomen ja Pohjois-Savon rajamailla, Konneveden ja Rautalammin kunnissa, sijaitseva kansallispuisto koostuu 1544 hehtaarista valtion omistamia maita. Metsähallituksen hallinnassa olevat alueet kuuluvat suurimmaksi osaksi Konneveden –Kalajan-Niinivuoren Natura 2000 –kohteeseen, minkä lisäksi suurin osa alueista sisältyy rantojensuojeluohjelmaan. Alueella on myös kaksi vanhojen metsien suojeluohjelman kohdetta. Vesialueet eivät kuulu puiston rajaukseen.

Monimuotoiset elinympäristöt tarjoavat kodin uhanalaisille lajeille

Uuden kansallispuiston ytimen muodostaa Konnevesi-järven eteläisen osan monimuotoinen ranta-, saaristo- ja metsäluonto. Konnevesi on karu ja kirkasvetinen järvi, jossa tavataan uhanalaista villitaimenta sekä planktonsiikaa. Alue on merkittävä pesimä- ja levähdysalue linnustolle ja sen kalasääskikanta on keskisen Suomen vahvin. Kansallispuistossa tavataan yhteensä 28 lintudirektiivin lajia.

Etelä-Konnevedellä on runsaasti erityisesti kallioisista elinympäristöistä tai lahopuusta riippuvaista uhanalaista lajistoa. Vanhoissa haavikoissa viihtyy esimerkiksi erityisesti suojeltava suomenpuukärpänen. Alueelta löytyy lehtoja ja muutamia metsälehmusta kasvavia jalopuumetsiä. Kansallispuiston asukkeja ovat liito-orava, saukko, karhu ja ilves. Etelä-Konneveden erikoisuuksiin voidaan lukea Asta-myrskyn jäljet, joista esimerkkinä on vuonna 2012 ennallistamistarkoituksessa poltettu Iso-Häntiäisen saari.

Kalasääksen pesä Konnevedellä. Kuva Jouni Lehmonen.

Kulttuurihistoriaa vesireitin varrella

Rautalammin reitti on ollut tärkeä vesiväylä jo kivikaudella. Sitä pitkin ovat kulkeneet eränkävijät ja kalastajat sekä arvokkaat kauppatavarat terva ja tukkipuut. Alueen vanhimpia ihmisasutuksen jälkiä ovat kolme kivikautista asuinpaikkaa ja Toussunlinnan kalliomaalaus. Entisajan hautaustavoista kertovat karsikkopuut, joihin on kirkkomatkalla kirjoitettu vainajan nimikirjaimet ja kuolinaika.

Luonto houkuttelee kävijöitä ja tukee paikallista matkailuelinkeinoa

Kansallispuistot ovat luonnonsuojeluverkostomme kruunu ja niiden kautta on mahdollista tutustua maamme arvokkaimpaan luontoon. Nähtävää Etelä-Konneveden kansallispuistosta löytyy sekä mantereelta että vesialueilta. Kalajanvuori Enonniemellä on tunnettu näköalapaikkana jo 1800-luvulla. Sieltä aukeaa maisema metsien ja järvien mosaiikkiin länteen Konnevedelle ja itään Hankavedelle. Vesiteitse voi lähteä ihmettelemään esimerkiksi Käpynän ukkoa, vuorenhaltijaa, joka katselee maisemaa jyrkästä kallionseinämästä. Liikkuminen rannikon ja saarien sokkelossa sujuu parhaiten kanootilla tai veneellä.

Kansallispuiston perustaminen on ollut monelle monivuotinen unelma, jolla on vahva paikallinen tuki. Metsähallitus alkaa kehittää uutta kansallispuistoa yhdessä alueen kuntien, maakuntien liittojen, matkailuyrittäjien ja muiden toimijoiden kanssa. Kunnissa on jo nyt monia matkailuyrityksiä, joilta kansallispuiston kävijä saa monipuolisia palveluita. Kansallispuistosta ja sen vetovoimaisesta luonnosta toivotaan moottoria alueen matkailuelinkeinolle. 

Teksti: Hanna Aho, Metsähallituksen luontopalvelut
Kuvat: Hanna Aho  ja Jouni Lehmonen Metsähallituksen luontopalvelut

Lisätiedot

Puistonjohtaja Tuula Peltonen, Metsähallituksen luontopalvelut, puh. 040 0924 534, etunimi.sukunimi@metsa.fi
Erikoissuunnittelija Raimo Itkonen, Metsähallituksen luontopalvelut, puh. 040 583 5802, etunimi.sukunimi@metsa.fi


Linkit

• Etelä-Konneveden luontoon.fi-sivut

Näkymä Etelä-Konnevedelle. Kuva Hanna Aho.

Paluu etusivulle