Lajit, lehdot ja laitumet hyvässä hoidossa suuressa luonnonhoitohankkeessamme

	Luonnonhoito-LIFE-hankkeen tunnus on pikkuapollo.

Lähes tuhat hehtaaria niittyjä, ketoja, lehtoja sekä valkoselkätikan ja pikkuapolloperhosen elinympäristöjä on otettu hoitokohteiksi. Hoitajiakin kertynee melkein tuhat, sillä Luonnonhoito-LIFE-hankkeen merkeissä huhkii Metsähallituksen luontopalvelujen, Suomen ympäristökeskuksen ja WWF Suomen henkilökuntaa, yrittäjiä, lukuisia vapaaehtoistyöntekijöitä sekä lukemattomia nelijalkaisia laitumenhoitajia. Laaja hanke on puolivälissä, ja puolet työstäkin tehty.

Syksyllä 2011 startanneen Luonnonhoito-LIFE-hankkeen tavoitteena on hoitotoimien avulla parantaa lajistollisesti monimuotoisimpiin kuuluvien luontotyyppiemme tilaa ja niille ominaisen lajiston olosuhteita. Ilman hoitoa kuuset valtaavat liikaa alaa lehdoissa, niityt ja laitumet kasvavat umpeen ja uhanalaistuneiden lajien elinympäristöt vähenevät entisestään. Hankekohteita on Saaristomereltä Kuusamoon yhteensä 59, ja puolet kohteista tai hoitotavoitteen pinta-aloista on nyt hoidon piirissä. Viisivuotisen hankkeen kustannusarvio on 3,65 miljoonaa euroa, josta EU rahoittaa puolet.

Pikkuapollon siirtoistutukset onnistuivat

Uhanalaisen pikkuapollon paluuta aiemmalle elinalueelleen Varsinais-Suomeen on autettu siirtämällä lajin yksilöitä kunnostetuille niittylaikuille. Suomen ympäristökeskuksen vastuulla ollut osahanke onnistui hyvin ja seuranta jatkuu. Someron Rekijoen kylän alueen kaksi istutettua kantaa ovat edelleen säilyneet ja tuottaneet uuden sukupolven, mutta Paimion istutuspaikalla perhosta ei ole enää havaittu. Alkukesästä Rekijoen kylän ympäristössä lenteli noin 50 pikkuapolloa. Vaikka se oli hieman vähemmän kuin vuonna 2013, olemme seurantatuloksiin erittäin tyytyväisiä, kertoo erikoistutkija Mikko Kuussaari.

Mikko Kuussaari vapauttaa pyydystämänsä pikkuapollon kontrollipyynnin jälkeen. Kuva Riku Lumiaro.

Hoitamatta ei voi jättää

Perinneympäristöjen hoidossa korostuu lajiston suojelun ohella myös maiseman hoito. Maisemaa hoitamaan pyysimme ison apujoukon, ja saimmekin! Yli 500 osallistujaa on jo tehnyt töitä WWF:n talkooleireillä tai Senior Ranger -tapahtumissa, missä perinteisten hoitomenetelmien kuten niiton osaajat ovat saaneet opettaa taitonsa nuoremmillekin. Karjanomistajille olemme tarjonneet käyttöön laitumia, he puolestaan ovat tuoneet lampaita ja nautoja ”syömään seisovasta pöydästä”.

Itäsuomenkarjaa eli kyyttöjä Kirkkonummen Dåvitsissa, minne on raivattu suuri, 60 hehtaarin metsälaidun merenrantaan. Se on suotuisa ympäristö mm. tikoille, liito-oravalle sekä harvinaistuneille sienilajeille, ja rantaruovikon harvennus luo tilaa vesilinnuillekin. Kuva: Metsähallitus / Päivi Leikas.

Toinen puolikas hanketta huhkitaan samaan tahtiin, tietysti keräten myös seurantatietoa tuloksista. Hoitoa tarvitaan, se on selvä, mutta hankkeen tulokset ohjaavat meitä eteenpäin, kun selvitetään, mikä on paras tapa edistää näiden luontotyyppien ja niiden lajien säilymistä: mitkä ovat menetelmät, missä auttavat koneet tai laiduneläimet ja milloin tarvitaan kymmeniä käsipareja.

Teksti: Kati Salovaara Metsähallituksen luontopalvelut
Kuvat: Metsähallituksen luontopalvelut ja Riku Lumiaro

Lisätietoja

Projektipäällikkö Kati Salovaara, Metsähallituksen luontopalvelut, puh. 040 753 1137, etunimi.sukunimi@metsa.fi

Linkit

• Luonnonhoito-LIFE - Uhanalaisen luonnon hoitoa Natura 2000 -alueilla

Kulotus vähentää katajia ja antaa tilaa perinteisen laitumen kasvillisuudelle Jurmon saarella Saaristomeren kansallispuistossa. Kuva: Metsähallitus / Helena Lundén.

Paluu etusivulle