Pankkitoiminta luonnonarvoja korvaamassa?

	Pieni mustikkasuu vanhassa, suojelemisen arvoi- sessa metsässä. Kuva Markus Sirkka.

Luonnonsuojelulain toisen vaiheen uudistaminen lähtee liikkeelle syksyllä toteutettavalla kansalaiskeskustelulla. Sen tavoitteena on löytää uusia näkökulmia ja toimenpide-ehdotuksia luonnonsuojelun ja luonnonsuojelulain parantamiseksi. Yhdeksi keskustelun teemaksi on valikoitunut ajankohtainen luonnonarvojen korvaaminen eli ekologinen kompensaatio.

Yhteiskunnallisesti välttämättömät hankkeet aiheuttavat toisinaan kielteisiä vaikutuksia luonnonarvoille. Esimerkiksi alueen rakentaminen saattaa vähentää tai muuttaa luonnon monimuotoisuutta. Perinteisesti haittoja luonnonarvoille on pyritty sääntelemään kielloilla tai lupa on myönnetty yhteiskunnallisilla perusteluilla. Mekanismit menetettyjen luonnonarvojen korvaamisesta toisaalla, kuten luonnonarvopankit tai muut kompensaatiojärjestelmät, pyrkivät yhdistämään yhteiskunnalliset tavoitteet rakennushankkeiden toteutumisesta ja luonnonarvojen säilymisestä.

Luonnonarvojen korvaamisella tarkoitetaan sitä, että luonnonarvojen heikentymistä vähennetään tai korvataan samalla paikalla tai muualla konkreettisten toimien avulla. Kyse ei siis ole rahallisesta korvauksesta tai maksusta. Kompensaatiotoimin esimerkiksi suojellaan, ennallistetaan tai luodaan uusia vastaavia luontotyyppejä tai elinympäristöjä toisaalle. Tarkoituksena on korvata haittoja, joita monimuotoisuudelle on syntynyt esimerkiksi infrastruktuurin rakentamisessa.

Kompensaation käyttöä tulee aina edeltää haitan välttäminen ja minimointi. Kompensaatiota käytetään vasta viimeisenä keinona korvaamaan jäljelle jääneitä haittavaikutuksia, jos hankkeen toteuttaminen katsotaan haitoistaan huolimatta yhteiskunnan kannalta välttämättömäksi. Tämä todetaan myös aihetta koskevassa tuoreessa Pellervon taloustutkimuksen (PTT) tekemässä tutkimuksessa.

Yhtenä nousevana kompensaatiokeinona pidetään markkinalähtöistä luonnonarvopankkijärjestelmää, jolla luonnon monimuotoisuuden vähenemistä voitaisiin myös Suomessa estää tai hidastaa.

Luonnonarvopankki

Luonnonarvopankkijärjestelmällä pyritään parantamaan toteuttamiskelpoisiksi todettujen kehittämishankkeiden ympäristövaikutusten tasetta siten, että mahdolliset luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvat haitat, joita ei kyetä hankkeessa välttämään, korvataan. Tällaisia hankkeita voivat olla esimerkiksi infrastruktuurin rakentaminen tai muut suuret yhteiskunnalliset kehittämishankkeet.

Luonnonarvopankkiin kuuluvia alueita hoidetaan siten, että sen luonnonarvot säilyvät ja kehittyvät. Kun alueen luonnonarvot ovat saavuttaneet tietyt kriteerit, maanomistaja voi myydä alueestaan osuuksia tahoille kuten yrityksille, joiden toiminta vahingoittaa vastaavia luonnonarvoja jossain muualla. Osuuksien hinta määräytyy markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Tämä kannustaa maanomistajia tuottamaan vapaaehtoisesti monimuotoisuutta ja erilaisia ekosysteemipalveluita ja lisää maanomistajien mahdollisuutta valita erilaisia tapoja hoitaa tai käyttää alueitaan.

Luonnonarvopankkeja on käytetty pitkään muun muassa Yhdysvalloissa ja Australiassa. Useissa Euroopan maissa on käytössä jonkinlaisia kompensaatiokeinoja, mutta luonnonarvopankkeja ei ole käytössä Saksaa lukuun ottamatta. Mekanismia testataan kuitenkin useissa Euroopan maissa. Luonnonarvopankkien etuina yksittäisiin ja tapauskohtaisiin kompensointeihin verrattuna pidetään muun muassa helpompaa hallintaa, toimintatapojen johdonmukaisuutta, kustannustehokkuutta ja luonnonarvojen välitöntä saatavuutta.

Soramontun tai maanottopaikan perustaminen voidaan konmpensoida esimerkiksi korvaavilla luonto- alueilla. Kuva Riku Lumiaro.

Suomessa luonnonarvopankkimekanismia voitaisiin käyttää suurten tie- tai kaivoshankkeiden suojelualueille aiheuttamien haittojen korvaamiseen tai turvetuotannon haitallisten ympäristövaikutusten kompensointiin. Tutkimuksen mukaan kompensointikäytäntö olisi mahdollinen vaihtoehto Suomessa vain silloin, jos haitan välttäminen ja minimointi eivät poista luonnonympäristöön kohdistuvaa ongelmaa ja luonnon monimuotoisuutta tai ekosysteemipalveluita heikentävän hankkeen toteutus katsotaan yhteiskunnan kannalta välttämättömäksi. Keinon toimivuus edellyttää myös tarkkoja kriteereitä, toimijoiden sitoutumista ja toiminnan valvontaa.


Lähde: Kniivilä, M., Kosenius, A.-K., & Horne, P. 2014. Luontoarvopankkien hyödyt ja haitat sekä soveltuvuus Suomeen. PTT työpapereita 161, Pellervon taloustutkimus. Helsinki.


Teksti: Maija Laurila ja Minna Pappila ympäristöministeriö


Lisätiedot

Lakimiesharjoittelija Maija Laurila, ympäristöministeriö,  puh. 0295 250 346, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi,

• Ympäristöministeriössä järjestetään aiheesta aamukahvitilaisuus 9.9.2014 klo 9.00–10.30. Tilaisuus on avoin kaikille kiinnostuneille. Lisätietoja Ympäristötiedon foorumi -sivustolta.
  

Paluu etusivulle