Teiltä ja raiteilta avautuvat maisemat ovat matkailijoille näkyvä osa maamme luontoa ja maisemakokonaisuutta. Maantie- ja rataverkon reunamat tarjoavat elinpaikkoja lukuisille kasvi- ja hyönteislajeille, joiden elintila on supistunut tai kadonnut. Monimuotoisuuden säilymisen eteen tehdään jatkuvasti töitä sekä viheralueiden hoidon kehittämisen että huolellisen ympäristösuunnittelun kautta.
Niitot ja kunnossapito edistävät monimuotoisuuttaNiittoja ja kunnossapitotöitä on tehtävä liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden takaamiseksi, mutta myös kasvillisuus ja hyönteiset hyötyvät hoitotoimenpiteistä. Vuosittain tehty tienvarsien niitto lisää kasvillisuuden monimuotoisuutta ja parantaa niittylajiston elinoloja. Niitto luo edellytykset monipuoliselle kasvillisuudelle, joka puolestaan lisää hyönteislajien määrää ja tarjoaa elinpaikkoja myös uhanalaisille lajeille. Näistä esimerkkinä ovat Heinolassa tavatut perhoslajit pikkusinisiipi, virnasiipi ja kuismalattakoi. Ilman niittoja vieraslajit valtaisivat liikaa elintilaa kotimaiselta piennarkasvillisuudelta.
Nykyään haitallisiksi todettuja vieraslajeja on aikoinaan saatettu istuttaa tienvarsia koristamaan. Nyt niiden leviämistä pyritään estämään ja hillitsemään, mutta ne leviävät edelleen esimerkiksi liikenteen mukana. Rautatiealueilla ja maanteiden varsilla yleisiä vieraslajeja ovat komealupiini ja kurtturuusu.
Huolellinen suunnittelu vähentää liikenteen haittoja kasvillisuudelle
Suomessa rautatiealueilla tavataan hyvin monipuolisesti erilaisia kasvillisuustyyppejä riippuen muun muassa alueen maantieteellisestä sijainnista, rautatiealueen leveydestä sekä rataa reunustavien alueiden elinympäristöjen laadusta. Raideliikenteellä on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Vilkkaasti liikennöidyt radat voivat häiritä herkempiä eliöryhmiä ja rautateiden rakentaminen voi paikallisesti heikentää elinympäristöjä sekä aiheuttaa yhtenäisten luontoalueiden pirstaloitumista.
Toisaalta rautatiealueet tarjoavat varsinkin biologisesti arvokkaalle lajistolle korvaavia elinympäristöjä, kuten paahdealueita. Paahdealueet ovat lounaaseen, etelään tai kaakkoon suuntautuneita harjurinteitä, pengerleikkauksia tai tasaisia alueita. Luontaisesti muodostuneet paahdealueet ovat hävinneet lähes kokonaan.
Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen radanpidossa edellyttää riittäviä ympäristöselvityksiä ja seurantoja. Myös vaihtoehtoisia ratkaisuja ja niiden ympäristövaikutuksia tarkastellaan. Yleissuunnitteluvaiheessa hankkeen ympäristövaikutukset selvitetään ympäristövaikutusten arviointimenettelyllä (YVA) tai pienimuotoisemmalla ympäristöselvityksellä.
Teksti
Hanna-Liisa YlipotiKuvat
Susanna Koivujärvi ja
Riku LumiaroLisää aiheesta Paluu etusivulle
