Tulosta
 

Opetusministeri Henna Virkkunen: Ympäristökasvatus luo pohjan luonnon monimuotoisuuden ymmärtämiselle

12.8.2010
Ministeri Henna Virkkunen. Kuva Ilpo Vuovirta.Kansainvälisen Biodiversiteettivuoden aikana lisätään tietoutta luonnon monimuotoisuuden merkityksestä ja tuoda esille käytännön esimerkkejä luonnon monimuotoisuuden suojelusta ja kestävästä käytöstä. Koulut ovat keskeisessä asemassa kansalaisten biodiversiteettitietoisuuden lisäämisessä. Vuoden 2010 aikana peruskoulujen ja lukioiden toivotaan kiinnittävän opetuksessa ja muussa toiminnassaan erityistä huomiota biodiversiteettikysymyksiin. Opetus- ja kulttuuriministeriö on lähettänyt koulujen ja oppilaitosten käyttöön Monimuotoisuus - elämän ehto -julisteen muistuttamaan teemavuodesta.

- Elämän ja sen monimuotoisuuden kunnioittaminen sekä ihmisen ja luonnon välisen suhteen ymmärtäminen ovat kouluopetuksen keskeisiä haasteita, toteaa opetusministeri Virkkunen. – Ympäristökasvatuksella tuetaan oppilaiden kasvua ympäristötietoisiksi ja kestävään elämäntapaan sitoutuneiksi kansalaisiksi. Vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta on kaikissa oppiaineissa toteutettava eheyttävä aihekokonaisuus. Myös lukion tulee kannustaa opiskelijoita toimintaan kestävän kehityksen puolesta.

- Biodiversiteettiteema tarjoaa monia mahdollisuuksia opetuksen eheyttämiseen ja integraatioon. Luonnon monimuotoisuutta voidaan käsitellä samanaikaisesti useamman oppiaineen näkökulmasta integroituna opiskelukokonaisuutena, joissa käsiteltävät asiat ovat yhteydessä toisiinsa ja myös oppilaan omaan elämään.

Elämyksellistä luonto-opetusta

Luonnon ymmärtäminen toimivana kokonaisuutena edellyttää luonnontieteellisten perustietojen hallintaa. Sen lisäksi opetuksen on herätettävä oppilaiden kiinnostus luontoa ja sen diversiteettiä kohtaan. Kokemuksellisen ja elämyksellisen oppimisen avulla oppilaalle kehittyy myönteinen ympäristö- ja luontosuhde. Parhaimmillaan luonto oppimisympäristönä tukee oppimista ja tiedon rakentamista ympäristökokemuksen, yhdessä tekemisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta.

- Koulun oma lähiluonto tarjoaa elämyksellisiä mahdollisuuksia oppilaille monimuotoisuuden tutkimisessa. Koulu voi toimia yhteistyössä paikkakunnan muiden asiantuntijatahojen ja järjestöjen kanssa oman lähiluonnon biodiversiteetin selvittämiseksi ja vaalimiseksi. Ylemmillä luokilla opetuksessa korostuvat vaikutusmahdollisuuksien pohtiminen oman lähiluonnon tilaan ja globaalin ymmärryksen kartuttaminen luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen tarpeesta.

- Erinomainen esimerkki elämyksellisen luonto-opetuksen kehittämistyöstä on Opetushallituksen, Suomen Metsäyhdistyksen ja metsäalan toimijoiden yhteistyönä toteuttama Metsän oppimispolku. Oppimispolulla oppilas etenee varhaiskasvatuksesta perusopetukseen ja lukioon sekä saa elämyksiä ja kokemuksia sekä tietoja ja taitoja metsästä ja sen monimuotoisuudesta. Metsän oppimispolulta koulut löytävät myös yhteistyökumppaneita elämyksellisen luonnossa tapahtuvan opetuksen toteuttamiseen.

Lajintuntemus luonnon monimuotoisuuden arvostamisen perustana

Tutkimustulokset kertovat, että kansalaisten lajintunnistustaidot ovat heikentyneet. Sen vuoksi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on mukana kasvien ohjattu keruu. Varsinkin digitaalisen kasvion laadinta on innostanut myös poikia mukaan luontoharrastusten pariin. Lajien tunnistaminen on elämyksellistä ja siinä voidaan käyttää hyväksi kaikkia aisteja, näköä, kuuloa, tuntoa, makua ja hajua. Kasvilajintunnistus ja sen myötä kehittyvä käsitys monimuotoisesta luonnosta antaa oppilaalle myös mielihyvää, löytämisen riemua ja iloa. Lajintunnistuksen ohella oppilas oppii ymmärtämään lajien kasvutapoja, -paikkoja, merkitystä, arvoa ja luonnon monimuotoisuutta.

- Ilman riittävää lajintuntemusta kyky hahmottaa luontoa ja ekosysteemien rakennetta ja toimintaa on vaillinainen, ja suhde luontoon voi jäädä pinnalliseksi ja ympäristöherkkyys kehittymättä. Tällöin myös halu suojella luontoa ja sen monimuotoisuutta voi jäädä syntymättä. Vähäiset lajintuntemustaidot vieraannuttavat luonnosta, koska luontoa ei koeta tutuksi. Luonnossa kehittyvät myös monet kognitiiviset prosessit, havaintojentekotaidot, luokittelutaidot ja hahmottaminen.

- Myös opettajankoulutuksessa ja opettajien täydennyskoulutuksessa on kiinnitetty huomiota lajintuntemukseen ja lajien tunnistamisen pedagogiikkaan.


Biodiversiteettikasvatuksella tuetaan oppilaiden kasvua aktiiviseen kansalaisuuteen

- Biodiversiteettikasvatus on parhaimmillaan toiminnallista, aktiivista tiedon hankkimista ja jäsentämistä, lisää ministeri Virkkunen. – Tutkivan oppimisen keinoin oppilaita kannustetaan luonnon tarkkailuun ja siellä tapahtuvien muutosten seuraamiseen. Koulukasvatuksella oppilasta voidaan innostaa läpi elämän jatkuvaan luontoharrastukseen ja luonnon seurantaan sekä seurantatietojen välittämiseen yhteisiin tiedostoihin. Biodiversiteettikasvatus on arvosidonnaista silloin kun käsitellään ihmisen suhdetta luontoon. Opetus tukee oppilaita omakohtaisten valintojen tekemisessä ja oppilaat saavat valmiuksia vaikuttaa omaa elinympäristöään koskeviin asioihin. Siten biodiversiteettikasvatus kytkeytyy vahvasti oppilaiden kasvuun aktiiviseen kansalaisuuteen ja kestävän kehityksen edistämiseen.

YK:n Kestävän kehityksen kasvatuksen vuosikymmen 2004–2014

YK on julistanut vuodet 2005–2014 kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen vuosikymmeneksi. Tavoitteena on, että kestävän kehityksen periaatteet sisällytetään kansallisiin opetussuunnitelmiin koko koulutusjärjestelmän läpäisevästi.  YK:n mukaan kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen tavoitteet tulee asettaa alueen paikallisista sosiaalisista, kulttuurisista, taloudellisista ja ympäristöllisistä oloista käsin, mutta samalla on tärkeää ottaa huomioon myös globaalit ulottuvuudet. Kestävän kehityksen kasvatuksen vuosikymmenen toteuttamista tukee kansainvälisellä tasolla UNESCO. UNESCO:n partnerina toimii kansainvälinen ympäristökasvatuksen verkosto Environment and School Initiatives, ENSI, jonka toimintaa Suomessa koordinoi Opetushallitus ja jolla on Suomessa myös kansallinen ENSI-ympäristökasvatuskoulujen kehittämisverkosto.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on laatinut kansallisen strategian YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä (2005–2014) varten ja myös Suomen kestävän kehityksen toimikunnan koulutusjaosto on laatinut kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategian ja sen toimeenpanosuunnitelman vuosille 2006–2014. Suomessa tavoitteena on muun muassa, että kaikilla kouluilla ja oppilaitoksilla on vuonna 2010 oma kestävän kehityksen ohjelma ja että 15 prosenttia niistä on saanut vuoteen 2014 mennessä ulkoisen tunnuksen tai sertifikaatin kestävän kehityksen toiminnastaan.

- Kestävä kehitys otetaan huomioon myös ammatillisessa koulutuksessa, muistuttaa ministeri Virkkunen. – Ammatillisen koulutuksen perustutkinnot on uudistettu vuosina 2007-2010. Opetussuunnitelman yhteisessä osassa koulutuksen järjestäjälle asetetaan velvoitteita ryhtyä kestävän kehityksen edellyttämiin toimenpiteisiin. Kestävä kehitys sisältyy myös ammatillisten perustutkintojen perusteiden ammatillisiin tutkinnon osiin. Biodiversiteettikysymykset painottuvat erityisesti luonnonvara-alan koulutuksessa. Kestävä kehitys arvioidaan osana ammattiosaamisen näyttöjä. Myös ammatillisen koulutuksen laadunhallintasuositukset tukevat kestävän kehityksen edistämistä. Opetushallitus järjestää ammatillisen koulutuksen opettajille kestävän kehityksen täydennyskoulutusta.

Teksti: Lea Houtsonen, Opetushallitus ja Marjo Merivirta, opetus- ja kulttuuriministeriö
Kuva: Ilpo Vuorivirta

Taustatietoa ja hyödyllisiä linkkejä

  • Euroopan biodiversiteettitutkimuksen asiantuntijaryhmä (European Platform for Biodiversity Research Strategy, EPBRS) on laatinut julkilausuman biodiversiteettikasvatuksesta konferenssissa Helsingissä Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella vuonna 2006. Julkilausumassa korostetaan mm. tarvetta lisätä biodiversiteettitutkijoiden ja koulujen välistä yhteistyötä sekä sitä, että koulujen opetustyötä varten tulisi olla helposti saatavilla luonnon monimuotoisuutta koskevaa aineistoa. http://www.epbrs.org/PDF/EPBRS-FI2006-Education%28final%29.pdf
  • Opetushallituksen, Suomen Metsäyhdistyksen ja metsäalan toimijoiden yhteistyönä toteuttama Metsän oppimispolku: http://www.oppimispolku.fi
  • Opettajille pedagogista tukea elämykselliseen biodiversiteettikasvatukseen myös Opetushallituksen kestävän kehityksen verkkopalvelusta: http://www.edu.fi/teemat/keke
  • Kansainvälisen ympäristökasvatuksen verkoston -Environment and School Initiatives, ENSI -toimintaa Suomessa koordinoi Opetushallitus. Suomessa on myös kansallinen ENSI-ympäristökasvatuskoulujen kehittämisverkosto: http://www.ensi.org/

Paluu etusivulle