Kuluvana vuonna pannaan paljon paukkuja luonnon monimuotoisuuden viestintään. Tähän kannustaa meneillään oleva luonnon monimuotoisuuden teemavuosi sekä niin sanotun 2010-tavoitteen täyttyminen: maailman maat sitoutuivat vuonna 2002 vähentämään merkittävästi biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä kuluvaan vuoteen mennessä. Lokakuussa Japanissa pidettävässä biodiversiteettisopimuksen osapuolikokouksessa sovitaan uusista globaaleista tavoitteista.
Maaliskuussa julkaistun eurobarometrin mukaan suomalaiset ovat Euroopan kansoista vähiten huolissaan luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta omassa maassaan ja Euroopassa. Tilanne oli sama vastaavassa tutkimuksessa kolme vuotta sitten.
Asiana luonnon monimuotoisuus on nimensä veroinen: laaja, monimutkainen ja hankala jakaa kompakteihin kokonaisuuksiin. Aihepiiri kun kattaa eläin- ja kasvilajit, luontotyypit ja geeniperimän sekä näiden kaikkien kietoutuneisuuden toisiinsa. Yksittäisestä lajista puhuminen vielä onnistuu, mutta miten kieli ja ajatus itse kullakin kääntyvät ekosysteemipalveluihin?
Viestinnälle on todellinen tarve, sillä luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on ilmastonmuutokseen verrattava poliittinen ja taloudellinen uhka. Monimuotoisuus on kuitenkin jäänyt ilmastonmuutoksen jalkoihin, vaikka ne ovat monin tavoin kytköksissä toisiinsa. Ilmastonmuutos on toki dramaattinen ja visuaalisesti näyttävä asia, josta saa – ja pitääkin saada – suuria otsikoita. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on puolestaan ihmissilmälle huomaamatonta hiljaista hiipumista, joka ylittää uutiskynnyksen vain harvoin.
Ympäristöministeriö teetti keväällä analyysin luonnon monimuotoisuuden näkymisestä kotimaisissa tiedotusvälineissä ja verkon keskustelupalstoilla. Analyysi osoitti, että yksittäisistä lajeista kuten saimaannorpasta kirjoitetaan ja keskustellaan verrattain paljon, mutta vain harvoin niitä yhdistetään luonnon monimuotoisuuteen. Kiinnostavana yksityiskohtana paljastui, että sosiaalisessa mediassa eniten nettimillejä saavat kansainväliset luonnon monimuotoisuusaiheet.
Ilahduttavaa kyllä, analyysin mukaan kuitenkin monet eri tahot puhuvat luonnon monimuotoisuudesta. Aihetta ei ”omista” yksi intressiryhmä, vaan keskustelu on aidosti moniäänistä. Yleisesti ottaen selvitys näytti, että aiheesta kirjoitetaan paljon enemmän kuin ainakaan itse uskalsin toivoa.
Viestintäponnistuksia luonnon monimuotoisuuden hyväksi tekevät ministeriöiden lisäksi useat järjestöt ja tutkimuslaitokset. Hienoa on myös, että suomalainen liike-elämäkin on ottamassa luonnon monimuotoisuuden vähenemisen yhä enemmän huolekseen. Kun näiden myönteisten asioiden päälle lisää vielä sen, että samaisen eurobarometrin mukaan kaikkiaan 73 prosenttia suomalaisista sanoo pyrkivänsä henkilökohtaisesti toimimaan luonnon monimuotoisuuden hyväksi, ei tulevaisuus näytä lainkaan toivottomalta.
Luonnon monimuotoisuusviestinnän päätavoitteena on saada tänä vuonna biodiversiteetti entistä näkyvämmäksi. Näin kesän lopulla uskallan todeta, että vaikka töitä riittää teemavuoden jälkeenkin, olemme menossa hyvään suuntaan.
Teksti
Katja Huumo, luonnon monimuotoisuuden viestintäryhmän puheenjohtaja, ympäristöministeriöKuva
Antti Below ja
Vesa HuttunenLisätiedotTiedottaja
Katja Huumo, ympäristöministeriö, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Paluu etusivulle
