Valkoselkätikkojen määrä on kasvussa Suomessa, ja linnusta
tehtyjen havaintojen määrä on kasvanut viime vuosina roimasti. Idästä lentäneet
vaeltajat ja tikkojen elinympäristön suojelu ovat päätekijät kannan kasvuun. Tikkametsien
suojelu on hyödyttänyt myös lukuisia muita lajeja ja lisännyt luonnon
monimuotoisuutta.
Vuoden 2009 valkoselkätikkaseurannoissa tehtiin
pesimäaikaisia parihavaintoja noin 160 seurantakohteelta. Edellisvuonna
havaintoja saatiin 113 kohteelta, vuonna 2006 niitä oli 88 ja vuonna 2004 havaintoja
ilmoitettiin 66 kohteelta.
Valkoselkätikkoja pesii tällä hetkellä eniten Suomen itä- ja
kaakkoisosissa, mutta pesimäaikaiset parihavainnot ja pesälöydöt ovat
lisääntyneet myös muualla maassa.
”Esimerkiksi Etelä-Savossa on saatu pesiviä pareja alueille,
joissa on tehty suojelutyötä jo 20 vuotta. Samoin on tapahtunut Pirkanmaalla,
Kymenlaaksossa ja Uudellamaalla. Reviirihavaintoja on saatu myös Varsinais-Suomesta
ja Satakunnasta. Länsirannikolla Porin seudulla varmistettiin myös onnistunut
pesintä”, kertoo suunnittelija Timo Laine Metsähallituksen
luontopalveluista.
Valkoselkätikkametsä
on monimuotoisuuden kehto
Valkoselkätikka on Suomen metsälinnuston uhanalaisin laji. Valkoselkätikkakanta väheni huomattavasti 1900-luvun jälkipuoliskolla tehostuneen metsätalouden seurauksena. Valkoselkätikan perinteiset pesimäympäristöt ovat avaria ja
valoisia vanhoja lehtimetsiä, jossa on sekapuustona mäntyä ja varttuneita
kuusia. Nykyisin lajin löytää entistä useammin pellonreunojen ja rantojen
nuoremmistakin metsiköistä. Lahopuuta pitää kuitenkin olla runsaasti, sillä
laji käyttää lahossa lehtipuuaineksessa elävien hyönteisten toukkia
ravinnokseen.
Valkoselkätikkametsät ovat erittäin monimuotoisia, sillä
myös muut eläin- ja kasvilajit ovat hyötyneet suojelutoimista, ja alueilta on
tehty useita löytöjä harvinaisista lajeista. Suojelualueilla valkoselkätikan
elinympäristöistä vähennetään kuusien ja lisätään lahopuun määrää. Pienimuotoisilla
raivauksilla on saatu puuston keskelle valoisia ja avoimia paikkoja, joissa
valkoselkätikkojen ohella myös muut lajit mielellään esiintyvät. Lahopuun
määrän lisäys on parantanut myös hyönteisten, erityisesti vaateliaiden kovakuoriaisten
elinolosuhteita.
Keväälle 2010 odotetaan
vilkasta pesintää
Vuonna 2009 on havaintoja tullut niin lupaavasti, että
vuonna 2010 saattaa olla hyvä pesimisvuosi tulossa.
Tikkakannan kasvuun on vaikuttanut hyvä pesimätulos useana
vuotena. Muuttovoitto idästä ja kaakosta tuo uusia geenejä populaatioon: syksyllä
2008 alkanut ennätyksellinen vaellusaalto toi Venäjältä runsaasti vaeltajia
eteläiseen Suomeen. Valkoselkätikkoja havaittiin aina napapiiriä myöten. Värirengaslöydöt
kertovat, että vaellus on vahvistanut myös Ruotsin heikkoa valkoselkätikkakantaa.
Valkoselkätikan seurannat ja sen elinympäristöjen hoito on
Metsähallituksen vastuulla. Yhteistyö ELY-keskusten, lintuharrastajien ja WWF:n
kanssa on merkittävää valkoselkätikan ja sen elinympäristöjen suojelemiseksi.
Lisätiedot
Suunnittelija Timo Laine
etunimi.sukunimi@metsa.fi
Teksti
Outi Alahärkönen
Kuva
Antti Below
Paluu etusivulle
