Joki- ja purovarsia pidetään ekologisina käytävinä, ja monet eläinlajit liikkuvat mielellään vesistöjen reunoja myöten. Kun tielinjaus kulkee vesistön yli, saattaa jokivartta seurailevan eläimen matka katketa tienlaitaan.
Erilaisilla kulkureittiratkaisuilla, kuten vihersilloilla ja leveillä eläinalikuluilla voidaan vähentää teiden ja liikenteen eläimille aiheuttamia haittoja. Suuret rakenteelliset ratkaisut ovat kuitenkin kalliita, eikä niitä voida sijoittaa tieverkolle riittävän tiheästi. Suomen tieverkon lähes 15 000 siltaa antavat oivan mahdollisuuden eläinkulkureittien rakentamiseen.
Tiehallinnon, Helsingin yliopiston ja Turun yliopiston yhteistyöhankkeessa selvitettiin, vähentävätkö vesistösiltojen alle jätettävät kuivanmaan yhteydet eli kuivapolut maata myöten liikkuvien eläinten liikennekuolleisuutta. Tutkimukseen valittiin kymmenen kuivapolullista ja kymmenen kuivapolutonta siltaa eteläisestä Suomesta. Lisäksi jokaiselle sillalle paikannettiin vertailukohde, jossa ei ollut vesistöä, mutta joka muutoin vastasi tutkimussillan aluetta maastollisesti ja liikenteellisesti. Seurantakohteilta laskettiin liikenteessä kuolleet maata myöten liikkuvat selkärankaiset eläimet eli nisäkkäät, sammakkoeläimet ja matelijat, kymmenen kertaa kesän 2008 aikana.
Kuivapolut vähensivät kuolleisuutta
Eläimet käyttivät kuivapolkuja ja ne vähensivät eläinten liikennekuolleisuutta. Poluilla liikkui seurantajakson aikana yhteensä 16 lajin tai lajiryhmän edustajia. Ilahduttavin havainto oli saukkojen jälkien löytyminen usean tutkimussillan alta. Laskennoissa löydettiin yli 300 liikenteessä kuollutta eläintä. Suurin osa raadoista oli nisäkkäitä, mutta myös kuolleita sammakkoeläimiä löydettiin runsaasti. Kuivapolkujen todettiin vähentävän maata myöten liikkuvien eläinten liikennekuolleisuutta noin
80 prosentilla, sammakkoeläinten osalta teho oli lähes 90 prosenttia.
Varmistamalla eläinten turvallinen liikkuminen tiealueen alitse tai ylitse, voidaan sekä vähentää eläinten liikennekuolleisuutta että ylläpitää ekologisten käytävien toimivuutta. Mikäli ilmaston lämpeneminen pakottaa lajistoa siirtymään nykyisiltä levinneisyysalueiltaan kohti pohjoista, toimivan ekologisen verkoston tärkeys korostuu entisestään. Katkaistua viheryhteyttä on vaikea palauttaa, joten jokaisesta toimivasta käytävästä tulee pitää hyvää huolta.
Lisätietoja
Milla Niemi, Helsingin yliopisto, milla.niemi@helsinki.fi
Niina Jääskeläinen, Varsinais-Suomen ELY-keskus/Turun yliopisto, niina.jaaskelainen@ely-keskus.fi tai nichan@utu.fi
Kuivapolut eläinten kulkureittinä. Vesistösiltojen vaikutus eläinten liikennekuolleisuuteen. – Tiehallinnon selvityksiä 32/2009.
Teksti: Milla Niemi, Helsingin yliopisto ja Niina Jääskeläinen, Varsinais-Suomen ELY-keskus
Kuvat: Milla Niemi
Paluu etusivulle
