Nopeasti nouseva trooppinen myrsky pimentää taivaanrannan Nicaraguan Karibialla. Orinocon kylän kalastajat ovat säilöneet vähäisen saaliinsa jäihin ja vetäneet veneensä rantaan. Merestä vyöryvät vesimassat ja kaatosade muuttavat kylän punaiset polut vaikeakulkuiseksi liejuksi.
”Kalaa, katkarapuja ja hummereita on täällä entistä vähemmän. Ylikalastuksen syy on köyhyys. Väestö kasvaa liian nopeasti, ja elämiseen tarvitaan rahaa”, Orinocossa asuva metsänvartija Marcelino Sambola kertoo.
Orinoco on parin tuhannen Nicaraguan alkuperäiskansoihin kuuluvan garifunan kotikylä, jossa elanto saadaan kalastuksesta. Saaliit viedään myytäväksi kahden tunnin venematkan päässä sijaitsevan Bluefieldsin toreille.
Hummerien loppuessa elämä muuttuu
Demsy Gonzales on kalastanut Orinocon lähistöllä yli 20 vuotta. ”Olen kasvattanut lapseni ja maksanut laskuni hummerista saamillani tuloilla. Nyt täältä ei saa enää hummereita. Minun on pyydettävä noin 45 kiloa kalaa päivässä, jotta voin ostaa ruokaa ja kaasua ruoanlaittoon sekä maksaa sähkölaskun. Saan ehkä puolet siitä, eikä sekään ole helppoa, sillä laguuni on tyhjenemässä”, Gonzales kertoo.
”Kalat ovat tärkein luonnonvaramme, mutta olemme kalastaneet liikaa. Emme ole tienneet, mitä lajeja voisi pyytä ja mistä, ja ovatko kalat vaarassa loppua”, Gonzales huokaa.
Nicaraguassa yli 70 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella, ja Karibian rannikko on maan köyhintä osaa. Täällä talous on pyörinyt hummerin pyynnin varassa, josta ihmiset ovat saaneet miltei kaikki tulonsa. Nyt uhattuina ovat kalojen lisäksi kylien elämänmuoto ja kulttuuri. Kalojen kadotessa nuoret joutuvat etsimään töitä muun muassa risteilyaluksilta, ja kylät tyhjenevät.
Peltoa raivataan sademetsästä
Trooppista sademetsää kaadetaan jatkuvasti maatalouden työntyessä läntisestä Nicaraguasta yhä syvemmälle itään Karibian rannikon sademetsiin.
”Läntisestä Nicaraguasta tulevat uudisasukkaat etsivät parempaa toimeentuloa täältä. He kaatavat metsää ja polttavat maata saadakseen peltoa ja laidunta karjalleen. Sademetsän kulotettu maaperä tuottaa vain muutaman sadon, ja viljelijän on pian raivattava uusi pelto viidakosta. Metsänhakkuut aiheuttavat eroosiota, joka ajaa maata ja mutaa veteen”, Marcelino Sambola selvittää yhtä syytä kalojen katoamiseen. Muita syitä ovat isojen laivojen ryöstökalastus ja liian tiheiden verkkojen käyttö.
Metsäkato on Nicaraguan suurimpia ympäristöongelmia – noin 90 prosenttia maan alkuperäisestä metsästä on hakattu vuoden 1930 jälkeen. Metsien häviäminen horjuttaa koko ekosysteemiä. Puiden juuristot estävät eroosiota sitomalla maata ja pitämällä vesijärjestelmät puhtaina mutavyöryistä. Kun puita ei ole, vesimassat vyöryvät vapaasti mereen ja rapauttavat maata mennessään.
Rantoja suojaavan metsän harvetessa ympäristö altistuu luonnon voimille, ja hurrikaanit saavat entistä pahempaa tuhoa aikaan. Marraskuun alussa raivonnut hirmumyrsky Ida teki pahaa jälkeä Orinocossa tuhoten taloja ja puita.
Ihmiset liikkeelle luonnon puolesta
Nicaragua kuuluu maihin, joita ilmastonmuutos jo koettelee rajusti. Muutos näkyy myös maisemassa Karibian rannikolla, jossa meri on noustessaan jo nielaissut kuusi 18 pienestä Pearl Cayn saaresta.
Rannikon värikäs ekosysteemi koostuu trooppisesta sademetsästä, mäntymetsistä ja mangrovekosteikoista. Sademetsässä lajien monimuotoisuus on valtava – alueelta on löydetty ainakin 250 eri puulajia, 255 lintulajia ja 60 perhoslajia.
”Monet lajit Orinocon ympäristössä ovat vähentyneet huolestuttavasti. Jaguaari ja villisika on miltei metsästetty loppuun ja alligaattorit ovat vaarassa. Kaikki eläimet, joista on taloudellista hyötyä, ovat uhattuja. Neuvomme ihmisiä olemaan metsästämättä liikaa, mutta köyhiä on vaikea saada luopumaan tulolähteistään”, Marcelino Sambola kertoo.
Mittavista ongelmista huolimatta ympäristötietoisuus Nicaraguassa lisääntyy. Ihmiset ovat alkaneet etsiä omia ratkaisujaan ympäristöongelmiin ja lajien katoon. Tyynenmeren puolella San Juan del Surin kalastuskylässä ravintolat eivät enää tarjoa kilpikonnan munia tai niistä valmistettuja ruokia.
Karibian rannikolla Little Corn Islandin asukkaat osoittavat oivaa esimerkkiä yhteisön omasta ympäristöaktiivisuudesta. Saaren kalastajat ovat päättäneet olla kalastamatta yhden päivän viikossa säästääkseen kalakantoja. Myös liian pienten hummerien pyytämistä valvotaan tarkasti.
Teksti ja kuvat: Outi Einola-Head, ulkoasiainministeriö
Paluu etusivulle
