Kokkohaaran lietteenkeruualtaan pohjalla lietettä oli noin puoli metriä, vaikka allas oli ollut käytössä vain kolme kuukautta. Kuva: Birger Ylisaukko-Oja

Jäälinjärveen tulevan veden kiintoainepitoisuus oli tärkeimpiä syitä sille, että Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistys perustettiin vuonna 2011. Vuoteen 2014 mennessä oli selvinnyt, että Jäälinjärven kiintoaineilmiö on massiivinen.

Kiimingin- Jäälin vesienhoitoyhdistys pyrkii parantamaan uuden Oulun keskellä sijaitsevan Jäälinojan vesistön tilaa yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. 

Lietettä pumpataan pois vesistöstä

Aiempien toimenpiteidensä lisäksi yhdistys on rakentanut vuosina 2015 ja 2016 kaksi lietteenpoistojärjestelmää. Tähän mennessä lietettä on saatu pysähtymään rakenteisiin noin 2000 kuutiometriä. Kuiva-aineena lietemäärä vastaa lähes 20 tonnia. Noin kolmasosa kertyneestä lietemäärästä on saatu pumpatuksi pois vesistöstä. Pääosa kiintoaineesta läpäisee kuitenkin lietteenpoistosysteemin, joten lisätoimia tarvitaan.

Tutkimusta tarvitaan 

Kiintoainepitoisuus on korkeimmillaan keskikesällä lämpimän veden ja pienten virtaamien aikana. Hypoteesi on, että vähähappinen pohjavesi kuljettaa maaperästä liukenevaa rautaa ja muita aineita metsäojaverkostoon, missä aineet hapettuvat ja saostuvat. Ilmiön syntymekanismia ei riittävästi tunneta. Yhdistys on tehnyt Suomen ympäristökeskukselle (SYKE) aloitteen tieteellisen tutkimuksen käynnistämiseksi. Joitakin orientoivia laboratoriotutkimuksia on jo tehty.

Katso video!

Video kuvaa lietteen pumppausta Jäälinjärven yläpuolisella valuma-alueella sijaitsevasta Kokkohaaran lietteenkeruualtaasta: Linkki videoon

Lisätietoja:

Birger Ylisaukko-oja, Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistys,  birger.ylisaukko-oja@pp.inet.fi
www.kiiminginjaalinvedet.net 

Tilaa Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistyksen julkaisema Vesienhoidon käsikirja painettuna SYKEstä:
joonas.torronen@ymparisto.fi

Paluu etusivulle