|
Taimenen kutupesien etsinnässä käytetään vesikiikaria. Kuva: Jukka Syrjänen
|
Virtavesikunnostuksia on tehty
Suomessa kolmenkymmenen vuoden ajan. Kunnostuksessa jokiuoma kivetään ja siihen
tehdään uusia soraikkoja lähistön sora-asemalta kuorma-autolla tuodulla soralla
taimenen, lohen ja harjuksen kutupaikoiksi. Kunnostussoraikoiden todellisesta
merkityksestä kutupaikkoina ei kuitenkaan liene juurikaan tutkimustietoa.
Kutevatko kalat mieluummin kunnostussoraan vai luonnonsoraan?
Kutupesät voi etsiä ja laskea
Virtakutuiset lohikalat
hautaavat mätinsä kudulla sorapesään. Naaras tekee kudullaan yleensä yhden
pesän. Pesät erottuvat vaaleina soikionmuotoisina alueina kosken pohjalta kudun
jälkeen, ja ne on mahdollista laskea yksitellen esimerkiksi kahlaamalla ja
vesikiikarilla tähystäen. Samoin kunnostussoraikoista on mahdollista tarkastaa,
onko niihin ilmestynyt pesiä.
Pesälaskennalla tietoa
kutuympäristöstä
Laskennassa on hyvä mitata
pesän pituus, veden syvyys, virrannopeus sekä pesäsoran raekoko ja alkuperä. Pesien
sijainnit voi merkitä kartalle. Kutupesälaskenta tuottaa arvion kuteneiden
naaraiden lukumäärästä ja pituudesta sekä tietoa kutuympäristöstä mikro- ja
makrotasolla jokiuomien kunnostuksen tueksi. Laskentamenetelmän kuvaus ja
alustavia tuloksia taimenen pesistä löytyy tuoreesta raportista.
Teksti ja lisätietoja
Jukka
Syrjänen, Jyväskylän yliopisto, jukka.t.syrjanen@jyu.fi
Paluu etusivulle
