 |
| Kuva: Katri Haatainen. |
SYKEn organisoiman maakuntajärvikilpailun kulkua ja tuloksia on jo esitelty moneen kertaan. Itse juhlakaluja – maakuntiensa nimikkojärviä – ei kuitenkaan ole kovin systemaattisesti esitelty ja vertailtu. Tutkaillaanpa tässä hieman niiden hydrologisia piirteitä. Juhlakaluja on yhteensä 18 eikä 19, koska Säkylän Pyhäjärvi on kaksinkertainen voittaja.
Vedenkorkeudesta jopa yli 100 vuoden havaintosarjat
Useimmista maakuntajärvistä on runsaasti hydrologisia tietoja. Yli sadan vuoden päivittäinen vedenkorkeuden havaintosarja löytyy SYKEn rekisteristä kymmeneltä järveltä, kuudelta yli puoli vuosisataa. Luodonjärven sekä Östra och Västra Kyrksundetin vedenkorkeuksia meillä ei ole, mutta niitäkin on mitattu vuosikymmenten ajan. Kumpikin on tärkeä vedenhankinnan kannalta – jälkimmäisen vedellä mm. kastellaan Suomen suurinta golfkenttää.
Ylimpänä merenpinnasta Lestijärvi, Oulujärvi ja Inari
Ylimpänä merenpinnasta sijaitsevat Lestijärvi (141 m), Oulujärvi (122 m) ja Inari 119 m). Luodonjärvi ja ÖV Kyrksundet ovat hyvin lähellä merenpinnan tasoa. Kyrksundetin alin pinnankorkeus oli N43-0,31 m vuoden 1999 kuivuuden aikana. Luodonjärvi pistää vieläkin paremmaksi: N60-0,47 m. Meillä on siis kaksi maakuntajärveä, joiden pinnat ovat joskus merenpintaa alempana!
Suurimmat vedenkorkeusvaihtelut
Suurimmat vedenkorkeusvaihtelut koko havaintosarjan aikana ovat olleet:
-
Saimaa 333cm
-
Oulujärvi 328 cm
-
Vanajavesi 323 cm
-
Päijänne 279 cm
-
Inari 271 cm
Jos vedenkorkeushistoriaa tarkastellaan runsaan neljän vuosisadan ajalta, Längelmävesi menee kirkkaasti kärkeen. Sen pinta laski vuonna 1604 noin 2–3 metriä, kun maankohoaminen avasi uuden lasku-uoman. Vuonna 1830 pinta aleni vielä puolitoista metriä, kun Kaivannon kanavatyömaan rakenteet pettivät. Puula ja Päijänne nousevat hopealle ja pronssille, koska edellistä laskettiin 1831–1854 noin 2,5 metriä ja jälkimmäistä 1,2 metriä 1830-luvulla.
Pienin vaihtelu löytyy Tuusulanjärveltä, vain 61 cm vuodet 1959–2011kattavassa havaintosarjassa. Luodonjärvellä ja ÖV Kyrksundetilla äärivaihtelu on ollut metrin luokkaa, kaikilla muilla vähintään 1,5 metriä.
Jääoloista pitkiä havaintosarjoja, pisin Kallavedeltä 190 vuotta
Suomen pisin jäätymisen ja jäänlähdön havaintosarja on Kallavedeltä (190 vuotta), toiseksi pisin Näsijärveltä (175 vuotta). Tämä kaksikko oli mukana maakuntajärvifinaalissa, mutta kumpikin jäi hopealle. Näin oli vähällä käydä myös Oulujärvelle, josta on kolmanneksi pisimmät sarjat, 155 vuotta.
Yli satavuotisia jääsarjoja on kaikkiaan yhdeksältä järveltä. Niihin sisältyy mm. Suomen järvien myöhäisin havaittu jäätyminen; Päijänteen Tehi jäätyi 16. helmikuuta 2008. Oulujärvestä jäät lähtivät vuonna 1867 vasta 23. kesäkuuta.
Jäänpaksuuksia on Saimaalla Lauritsalassa mitattu vuodesta 1917. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 53 cm, koko jakson ennätyspaksuus 69 cm maaliskuulta 1960. Inarin ulapan vuonna 1961 alkavassa havaintosarjassa keskimaksimi on ollut 72 cm, koko jakson ennätys 98 cm huhtikuulta 1996.
Nousevaa trendiä ainakin heinäkuun veden lämpötiloissa
SYKEllä on pintaveden lämpötilan mittaus yhdeksällä maakuntajärvellä. Pisin sarja on jälleen Saimaalta, vuodesta 1924 alkaen. Koko havaintojaksolla keskiarvo on ollut kesäkuussa 15,4, heinäkuussa 18,8 ja elokuussa 18,1 astetta. Pientä nousevaa trendiä on havaittavissa ainakin heinäkuun lukemissa.
Tuusulanjärvessä lämpimintä 'maakuntavettä'
Tuusulanjärvi puolestaan pitää hallussaan maakuntajärvien korkeinta virallista pintaveden lämpötilalukemaa; siellä mitattiin 28,4 astetta 7. heinäkuuta 2001. Valtakunnallisesti se häviää Suomen ennätyksen neljällä kymmenyksellä Jalantijärvelle, joka sijaitsee Hämeenlinnan lähellä. Kuukausitasolla Tuusulanjärvi on kuitenkin ykkössijalla: heinäkuussa 2001 pintalämpötilan keskiarvo oli 24,4 astetta.
Lisätietoja:
Johtava hydrologi Esko Kuusisto, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Paluu etusivulle
