Miten syntyy lumikinos, joka on riittävän suuri jääkarhuemolle synnytyspesäksi? Miten lumen määrän satelliittimittauksia voidaan tarkentaa? Onko Jäämeren vesi makeutumassa? Mitä vauhtia maapallon jäätiköt sulavat? Mikä on Hailuodon jäätien tulevaisuus? Miten järvien ja jokien jääpeiteaika on muuttunut eri puolilla pohjoista pallonpuoliskoa?
Muun muassa näitä aiheita käsiteltiin, kun noin 40 jää- ja lumitutkijaa kokoontui elokuussa Kuusamossa. Kokouksen teemoina olivat hydrologisen tiedon arvo, ilmastonmuutos arktisessa ympäristössä, uudet mittausmenetelmät sekä lumen ja jään rooli pohjoisissa olosuhteissa. Kutsuttaja luennoitsijoita saapui Islannista, Kiinasta, Ruotsista ja Suomesta.
Hydrologisen tiedon ja ennusteiden taloudellinen arvo on helpoimmin mitattavissa vesivoimasektorilla. Norjalaisen selvityksen (Wolf-Dietrich Marchand, Sweco Norge AS) mukaan yksi pieni vesivoimalaitos tuotti 10 % enemmän energiaa hyödyntämällä hydrologista tietoa. Vuositasolla lisäyksen arvo oli miljoona euroa, ja samalla vältettiin jopa 3600 tonnin hiilidioksidipäästöt.
Arktinen ilmastonmuutos on pakottanut Alaskan jääkarhut etsimään pesäpaikkoja mantereen lumikinoksista. Glen Liston (Colorado State University) oli simuloinut riittävän paksujen kinosten (syvyys yli kaksi metriä) syntyä 340 km
2 laajuisella alueella Pohjois-Alaskassa. Malli pystyi tuottamaan tällaisen kinoksen useimmille havaituille pesimispaikoille. Maastomallin alueellinen erotuskyky oli todella tarkka, vain 2,5 metriä.
Jäätiköiden massatasetutkimus on edistynyt voimakkaasti etenkin painovoimaa mittaavien satelliittien ansiosta. Thorsteinn Thorsteinsson (Icelandic Meteorological Office) totesi, että vuoristojäätiköt ovat sulamassa lähes kaikkialla. Grönlanti menettää jäätä noin 150 km
3 vuodessa, Antarktis ehkä vähemmän. Sulamisvesien merkitystä ihmiskunnan vesihuollolle kuitenkin myös liioitellaan. Etelä-Aasian suurten jokien virtaamasta jäätiköiltä on peräisin vain runsas prosentti.
20th International Northern Research Basins Symposium & WorkshopTilaisuus ”20th International Northern Research Basins Symposium & Workshop” järjestetään joka toinen vuosi. Suomi oli nyt isäntämaana kolmatta kertaa.
Suomalaisia tutkijoita oli mukana Helsingin, Lapin ja Oulun yliopistoista, Aalto-yliopistosta, Ilmatieteen laitoksesta sekä Suomen ympäristökeskuksesta. Järjestelytoimikunnan puheenjohtajana oli hydrologi Johanna Korhonen SYKEn vesikeskuksesta.
Tapahtumaa tukivat maa- ja metsätalousministeriö, Maa- ja vesitekniikan tuki ry, Maj ja Tor Nesslingin säätiö, Pohjoismainen hydrologian yhdistys (NHF), Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Geofysiikkojen liitto ry.
Teksti ja lisätietoja:
Johtava hydrologi Esko Kuusisto, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Paluu etusivulle
