|
Kuva: Liisa Hämäläinen
|
EU kannustaa uudessa hankkeessaan tulvasuojeluun ja ympäristön
parantamiseen luonnonmukaisten vedenpidätyskeinojen avulla. Hankkeessa kartutetaan ja jaetaan tietoa sekä kokemuksia
luonnonmukaisista menetelmistä. Ne edistävät tulvasuojelun ja
kuormituksen vähentämisen lisäksi myös esimerkiksi
luonnonsuojelun tavoitteita.
Luonnonmukaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi alkuperäisten ekosysteemien ennallistaminen ja erilaiset maankäytön muutokset, joilla pyritään lisäämään veden varastoitumista maastoon ja maaperään ja siten hidastamaan sen kulkua tulvakausina.
Vihreää intrastruktuuria yhteistyönä perinteisen betonin tilalle Luonnonmukaisia vesienpidättämistoimenpiteitä voidaan pitää osana ns. vihreää infrastruktuuria. Niillä voitaisiin usein hallita tulvariskejä vähäisemmin kustannuksin kuin perinteisillä teknisillä tulvasuojeluratkaisuilla kuten esimerkiksi betoni- ja teräsrakenteisilla padoilla. Kustannustehokkuutta ei kuitenkaan ole aina helppoa arvioida, erityisesti tarkasteltaessa etuja jotka eivät ole suoraan rahassa mitattavissa.
Useiden intressien yhteensovittaminen on sekä etu että haaste luonnonmukaisten vesienpidättämistoimenpiteiden suunnittelulle ja toteuttamiselle. Toimenpiteiden toteuttaminen edellyttää vahvaa yhteistyötä maankäytöstä, kaavoituksesta ja vesienhallinnasta vastaavien viranomaisten välillä.
EU:n eri rahastoista voi hakea rahoitustaRahoituksen saaminen näihin hankkeisiin on ollut vaikeaa. Siksi EU on pyrkinyt helpottamaan rahoituksen hankkimista sisällyttämällä teeman useisiin EU-rahoituslähteisiin esimerkiksi aluekehitysrahastoon, maaseudun kehittämisen maatalousrahastoon ja Life- ympäristörahoitukseen.
Hanke kokoaa parhaita käytäntöjä alueellisissa verkostoissaNatural Water Retention Measures (NWRM) -hanke toimii neljässä alueellisessa verkostossa: Läntisessä, Välimeren, Tonavan ja Itämeren verkostossa. Suomi kuuluu Itämeren alueverkostoon, joka on kokoontunut tänä vuonna Latviassa ja Ruotsissa. Kokouksissa esitellään käytännön kokemuksia ja parhaita käytäntöjä eri maista. Keskustelun avulla luodaan yhteistä käsitteistöä ja kasvatetaan tietämystä luonnonmukaisista vesienpidättämistoimenpiteistä ja niiden toimivuudesta.
Teksti ja lisätietoja:Tutkimusinsinööri Jari Koskiaho, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Paluu etusivulle