 |
UNECEn vesisopimuksen 6. osapuolikokous Roomassa Marraskuussa 2012.
Kuva: UNECE
|
Keskustelu rajavesistöjen hoidosta ja käytöstä on viime
aikoina aktivoitunut, sillä asiaa koskevat kansainväliset sopimukset
laajentuvat. Käynnissä on pohdinta kahden keskeisen sopimuksen toimeenpanon
yhdistämisestä. Kyseessä ovat UNECEn rajavesisopimus ja voimaantulon
kynnyksellä oleva YK:n vesistöjen käyttöä koskeva yleissopimus.
Keskeiset rajavesisopimukset
Vanhastaan voimassa on yksi kansainvälinen, YK:n alainen
rajavesisopimus: vuonna 1992 solmittu Euroopan talouskomission (UNECE)
rajavesisopimus (Convention on the Protection and Use of Transboundary
Watercourses and International Lakes). Viime helmikuusta lähtien siihen ovat
voineet liittyä kaikki YK:n jäsenmaat, ja moni onkin ilmoittanut
kiinnostuksensa asiaan.
Vuonna 1997 solmittiin YK:n yleissopimus kansainvälisten
vesistöjen muuta kuin liikennekäyttöä koskevista säännöistä (Convention on the
Law of the Non-Navigational Uses of International Watercourses). Sen
ratifiointi on edennyt hitaasti, mutta nyt näyttää siltä, että vaadittavat 35
ratifiointia hyväksytään tämän tai ensi vuoden aikana.
Sopimusten yhteinen toimeenpano
Kun kohta on olemassa kaksi globaalia vesisopimusta, on alettu
keskustella niiden yhteisestä tai ainakin toisiaan tukevasta toimeenpanosta.
Tästä on viimeisen vuoden aikana järjestetty useita epävirallisia
keskustelutilaisuuksia, viimeksi Tukholman vesiviikolla syyskuun alussa.
Runsaan parinkymmenen vuoden aikana UNECE:n
rajavesisopimuksen toimeenpanon tueksi on luotu mittava, tehokas rakenne ja
prosessit. Sopimuksella on vajaan kymmenen hengen sihteeristö. Toiminta
tapahtuu jäsenvaltioiden johtamien pysyvien työryhmien, lyhyempiaikaisia
tehtäviä varten perustettujen toimintayksiköiden ja lukuisten projektien
kautta.
Sopimusten yhteisen toimeenpanon puolesta puhuvat UNECE:n
rajavesisopimuksen toimeenpanojärjestelmästä saadut hyvät kokemukset, joihin
myös uuden YK:n yleissopimuksen toimeenpanossa tukeudutaan. Vähäisiä resursseja
ei ole järkevää hajottaa.
On todennäköistä, että maat, jotka ovat allekirjoittaneet
ainakin toisen sopimuksista, kokoontuvat keskustelemaan yhteisestä
toimeenpanosta lähiaikoina. Sitä odotellessa Suomi ja moni muukin maa markkinoi
kansainvälisiä sopimuksia, jotta niihin liittyisi yhä useampi. Näin rajavesien
yhteisen hoidon globaali painoarvo kasvaisi ja rajavesien yhteinen hoito
tehostuisi.
Rajavesistöjen kysymykset koskevat puolta maapalloa
Valtaosa maailman suurimmista ja merkittävimmistä
jokivesistöistä ulottuu useamman kuin yhden valtion alueelle. Näiden n. 260
rajavesistön valuma-alueet kattavat puolet koko maapallon maapinta-alasta.
Niiden kautta virtaa 60 % kaikesta maailman makeasta vedestä, ja niiden
alueella asuu 40 % maapallon väestöstä.
Rajavesistöjen oikeudenmukaista hoitoa ja käyttöä
vaikeuttavat maiden erilaiset intressit, kasvava väestö, muuttuvat kulutus- ja
tuotantotavat, kasvava vesipula, ilmastonmuutos ja monet muut monimutkaiset
syy-seuraussuhteet.
Teksti ja lisätietoja:
Vesikeskuksen johtaja Seppo Rekolainen, Suomen
ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Paluu etusivulle
