Tulosta
  2.10.2013

Sinileväkesä oli keskimääräistä parempi sekä merellä että järvillä

Sinileviä esiintyi Suomen vesillä kesällä 2013 keskimääräistä vähemmän. Merialueilla sinilevähavaintojen määrä lisääntyi ajankohdalle tavanomaiseksi vasta elokuussa. Myös järvillä vältyttiin pitkäkestoisilta sinileväkukinnoilta. Järvillä havaittiin eniten sinilevää elo-syyskuussa.

Merialueilla tavanomaista vähemmän sinilevää heinäkuussa

Suomen merialueilla sinilevät ovat yleensä runsaimmillaan heinä-elokuun vaihteessa, mutta viime kesänä sinileväkukintoja havaittiin selvästi keskimääräistä vähemmän heinäkuussa. Vasta elokuussa sinilevähavaintojen määrä lisääntyi ajankohdalle tavanomaiseksi. Eniten sinilevähavaintoja Suomen merialueilla tehtiin syyskuun puolivälissä.

Suomen avomerialueilla ei havaittu voimakkaita tai laajoja sinilevien pintalauttoja. Sinileväkukintoja havaittiin Saaristomerellä, itäisellä Suomenlahdella, Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja Selkämeren eteläosassa. Suurin osa syyskuun sinilevähavainnoista ilmoitettiin Suomenlahdelta ja pääaltaan pohjoisosasta.

Myrkytön Aphanizomenon-sinilevä oli valtalajina Suomenlahden seurantanäytteissä heinäkuusta lähtien. Myrkyllistä Nodularia-sinilevää oli näytteissä vähän.

Etelä- ja Keski-Suomen järvissä eniten levää

Myös järvillä kesän 2013 sinilevätilanne oli keskimääräistä parempi, sillä heinäkuussa sinilevää havaittiin selvästi normaalia vähemmän. Runsaita, yli neljä viikkoa kestäneitä pintakukintoja, oli vain muutamassa seurantajärvessä. Runsaimmin sinilevää havaittiin järvillä elo- ja syyskuussa. Alkusyksystä pintakukintoja oli hieman tavanomaista runsaammin.

Järvillä lämmin loppukevät ja alkukesä aikaistivat sinilevien runsastumista.  Siksi jo kesäkuun lopun hellejaksona sinilevien pintakukintoja havaittiin järvillä keskimääräistä enemmän. Heinäkuun alussa Suomen yli kulkeneet ukkosrintamat ja tuulinen sää hajottivat levälautat vesimassaan, ja epävakaisen sään seurauksena kukinnoilta pääasiassa vältyttiin.

Keskimääräistä parempi tilanne jatkui elokuun puoliväliin asti. Tuolloin alkanut lämpimämpi ja tyynempi sääjakso mahdollisti sinilevien ilmaantumisen pintaveteen. Levien kasvua elokuussa suosivat myös lyhytkestoiset voimakkaat tuulet ja järviveden viileneminen, mikä toi lisäravinteita levien käyttöön.

Sinilevien esiintymisen painopiste järvissä oli Etelä- ja Keski-Suomessa. Sinilevät olivat tavanomaisia järvissä kukintoja muodostavia lajeja suvuista Dolichospermum (Anabaena), Microcystis, Woronichinia ja Aphanizomenon. Sukujen lajit voivat tuottaa haitallisia myrkkyjä järvissä. Ympäristöhallinnon analysoimista 203 sisävesien levänäytteestä 95 prosentissa kukinnan aiheuttajana olivat sinilevät.

Sinileväennuste piti paikkansa

SYKEn kesäkuussa julkaisema sinileväennuste toteutui kokonaisuutena hyvin. Ennusteen mukaan sinileväkukintojen riski Suomen merialueilla oli pääosin vähäinen, ja Suomenlahden suulla kohtalainen.

Merialueilla sinileväkukintojen esiintymisriskiä ennustettiin SYKEn ja Ilmatieteen laitoksen ekosysteemimalleilla, jotka perustuvat talven ravinnepitoisuuksiin ja niiden muutoksiin keväällä, sekä virtaus-, tuuli- ja lämpötilaolosuhteisiin tai pitkän aikavälin sääennusteeseen. Mallien epävarmuustekijät ja kokemukset aikaisemmista arvioinneista ja havainnoista huomioitiin ennustetta laadittaessa.

Kesällä 2013 SYKE jatkoi (pilottina) reaaliaikaisten leväennusteiden laskemista 34 järvelle. Mukana olivat muun muassa maakuntajärvet. Ennustetut leväkukintariskit perustuivat malleilla laskettuihin ravinnepitoisuuksiin.

Järviwikiin tuli 450 havaintoa kansalaisilta

 
 Järviwikin leväbarometri kuvaa sinilevätilanteen kehittymistä. Kuva: Järviwiki
Valtakunnalliseen merialueiden ja sisävesien leväseurantaan kuului 320 pysyvää havaintopaikkaa eri puolilla Suomea. Seurannassa on edustava otos Suomen järvistä ja se antaa yleiskuvan levätilanteesta erityyppisissä järvissä.

Leväseurannan toteuttivat yhteistyössä SYKE, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä kunnalliset ympäristö- ja terveysviranomaiset. Mukana on ollut myös yksityisiä havainnoitsijoita. Merialueilla seurantaa on tehty myös SYKEn merikeskuksen tutkimusaluksilla, kauppalaivoihin asennetuilla Alg@linen automaattisilla mittauslaitteilla, älypoijuilla, rajavartioston lennoilla sekä satelliittikuvista.

Virallisen seurannan lisäksi kansalaiset raportoivat levätilanteesta. Kesän aikana Järviwikiin tallennettiin lähes 450 levätilannehavaintoa 165 havaintopaikalta, jotka eivät kuuluneet viralliseen seurantaan. Levävahti-älypuhelinsovelluksen kautta havaintoja saatiin etenkin Saaristomereltä, mutta myös muilta rannikkoalueilta, yhteensä noin 150 kappaletta.

Teksti ja lisätietoja:

Erikoistutkija Marko Järvinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Tutkija Sirpa Lehtinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi


Paluu etusivulle