Sinileviä esiintyi Suomen vesillä kesällä 2013
keskimääräistä vähemmän. Merialueilla sinilevähavaintojen määrä lisääntyi
ajankohdalle tavanomaiseksi vasta elokuussa. Myös järvillä vältyttiin
pitkäkestoisilta sinileväkukinnoilta. Järvillä havaittiin eniten sinilevää
elo-syyskuussa.
Merialueilla tavanomaista vähemmän sinilevää heinäkuussa
Suomen merialueilla sinilevät ovat yleensä runsaimmillaan
heinä-elokuun vaihteessa, mutta viime kesänä sinileväkukintoja havaittiin
selvästi keskimääräistä vähemmän heinäkuussa. Vasta elokuussa
sinilevähavaintojen määrä lisääntyi ajankohdalle tavanomaiseksi. Eniten
sinilevähavaintoja Suomen merialueilla tehtiin syyskuun puolivälissä.
Suomen avomerialueilla ei havaittu voimakkaita tai laajoja
sinilevien pintalauttoja. Sinileväkukintoja havaittiin Saaristomerellä,
itäisellä Suomenlahdella, Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja Selkämeren
eteläosassa. Suurin osa syyskuun sinilevähavainnoista ilmoitettiin
Suomenlahdelta ja pääaltaan pohjoisosasta.
Myrkytön Aphanizomenon-sinilevä oli valtalajina Suomenlahden
seurantanäytteissä heinäkuusta lähtien. Myrkyllistä Nodularia-sinilevää oli
näytteissä vähän.
Etelä- ja Keski-Suomen järvissä eniten levää
Myös järvillä kesän 2013 sinilevätilanne oli keskimääräistä
parempi, sillä heinäkuussa sinilevää havaittiin selvästi normaalia vähemmän.
Runsaita, yli neljä viikkoa kestäneitä pintakukintoja, oli vain muutamassa
seurantajärvessä. Runsaimmin sinilevää havaittiin järvillä elo- ja syyskuussa.
Alkusyksystä pintakukintoja oli hieman tavanomaista runsaammin.
Järvillä lämmin loppukevät ja alkukesä aikaistivat
sinilevien runsastumista. Siksi jo
kesäkuun lopun hellejaksona sinilevien pintakukintoja havaittiin järvillä
keskimääräistä enemmän. Heinäkuun alussa Suomen yli kulkeneet ukkosrintamat ja
tuulinen sää hajottivat levälautat vesimassaan, ja epävakaisen sään seurauksena
kukinnoilta pääasiassa vältyttiin.
Keskimääräistä parempi tilanne jatkui elokuun puoliväliin
asti. Tuolloin alkanut lämpimämpi ja tyynempi sääjakso mahdollisti sinilevien
ilmaantumisen pintaveteen. Levien kasvua elokuussa suosivat myös lyhytkestoiset
voimakkaat tuulet ja järviveden viileneminen, mikä toi lisäravinteita levien
käyttöön.
Sinilevien esiintymisen painopiste järvissä oli Etelä- ja
Keski-Suomessa. Sinilevät olivat tavanomaisia järvissä kukintoja muodostavia
lajeja suvuista Dolichospermum (Anabaena), Microcystis, Woronichinia ja Aphanizomenon.
Sukujen lajit voivat tuottaa haitallisia myrkkyjä järvissä. Ympäristöhallinnon
analysoimista 203 sisävesien levänäytteestä 95 prosentissa kukinnan
aiheuttajana olivat sinilevät.
Sinileväennuste piti paikkansa
SYKEn kesäkuussa julkaisema sinileväennuste toteutui
kokonaisuutena hyvin. Ennusteen mukaan sinileväkukintojen riski Suomen
merialueilla oli pääosin vähäinen, ja Suomenlahden suulla kohtalainen.
Merialueilla sinileväkukintojen esiintymisriskiä
ennustettiin SYKEn ja Ilmatieteen laitoksen ekosysteemimalleilla, jotka
perustuvat talven ravinnepitoisuuksiin ja niiden muutoksiin keväällä, sekä
virtaus-, tuuli- ja lämpötilaolosuhteisiin tai pitkän aikavälin
sääennusteeseen. Mallien epävarmuustekijät ja kokemukset aikaisemmista
arvioinneista ja havainnoista huomioitiin ennustetta laadittaessa.
Kesällä 2013 SYKE jatkoi (pilottina) reaaliaikaisten
leväennusteiden laskemista 34 järvelle. Mukana olivat muun muassa
maakuntajärvet. Ennustetut leväkukintariskit perustuivat malleilla laskettuihin
ravinnepitoisuuksiin.
Järviwikiin tuli 450 havaintoa kansalaisilta
|
Järviwikin leväbarometri kuvaa sinilevätilanteen kehittymistä. Kuva: Järviwiki
|
Valtakunnalliseen merialueiden ja sisävesien leväseurantaan
kuului 320 pysyvää havaintopaikkaa eri puolilla Suomea. Seurannassa on edustava
otos Suomen järvistä ja se antaa yleiskuvan levätilanteesta erityyppisissä
järvissä.
Leväseurannan toteuttivat yhteistyössä SYKE, elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskukset sekä kunnalliset ympäristö- ja
terveysviranomaiset. Mukana on ollut myös yksityisiä havainnoitsijoita.
Merialueilla seurantaa on tehty myös SYKEn merikeskuksen tutkimusaluksilla,
kauppalaivoihin asennetuilla Alg@linen automaattisilla mittauslaitteilla,
älypoijuilla, rajavartioston lennoilla sekä satelliittikuvista.
Virallisen seurannan lisäksi kansalaiset raportoivat
levätilanteesta. Kesän aikana Järviwikiin tallennettiin lähes 450 levätilannehavaintoa
165 havaintopaikalta, jotka eivät kuuluneet viralliseen seurantaan.
Levävahti-älypuhelinsovelluksen kautta havaintoja saatiin etenkin
Saaristomereltä, mutta myös muilta rannikkoalueilta, yhteensä noin 150
kappaletta.
Teksti ja lisätietoja:
Erikoistutkija Marko Järvinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tutkija Sirpa Lehtinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Paluu etusivulle