Tulosta
  2.10.2013

Vesien tilan paraneminen tuo hyötyjä virkistyskäytölle

 
 Kuva: Jouni Lehtoranta
SYKEssä kehitetyllä VIRVA-mallilla voidaan arvioida vedenlaadun paranemisesta virkistyskäytölle syntyviä hyötyjä. Käytännössä mallilla saadaan euromääräinen arvio sille, kuinka paljon vesistön virkistysarvo nousisi, jos sen ekologinen tila kohenisi esimerkiksi välttävästä hyväksi. Mallia on toistaiseksi sovellettu kolmella järvellä, kolmen joen vesistöalueella ja yhdellä merialueella.

Vedenlaadun vaikutus virkistyskäyttöarvoon määritetään käyttömuodoittain

VIRVA-mallissa vesistön virkistysarvon oletetaan muodostuvan uinnista, kalastuksesta, veneilystä, pesu- ja saunavedenotosta sekä rannalla oleilusta ja vesimaiseman ihailusta. Vedenlaadun vaikutusta kuhunkin virkistyskäyttömuotoon kuvataan mallissa arvofunktiolla, jossa muuttujana on klorofylli-a tai kokonaisfosforipitoisuus.

Mallissa virkistysarvo määritetään erikseen rantakiinteistöjen käyttäjille ja muille vesialueen virkistyskäyttäjille. Ranta-asukkaiden hyödyksi virkistyskäytöstä lasketaan vesistöstä johtuva osuus kiinteistön kokonaisarvosta. Muiden käyttäjien virkistyshyötyä arvioidaan yksittäisen käyttökerran arvon perusteella.

Käyttäjien kokemukset selville kyselytutkimuksilla

Vedenlaadun vaikutuksia virkistyskäyttöön selvitettiin kyselytutkimusten ja haastattelujen avulla. Lähes tuhannen vastauksen aineisto kerättiin seitsemältä pilottialueelta: Lapuanjoen, Paimionjoen ja Karvianjoen vesistöalueilta, Pien-Saimaalta, Hiidenvedeltä, Vanajavedeltä ja Raaseporin rannikkoalueelta. Vastauksista oli selvästi havaittavissa sameuden ja rehevyyden negatiivinen vaikutus käyttökokemuksiin.

Hyöty vaihtelee ranta-asutuksen määrän ja vesien nykytilan mukaan

Rahamääräinen virkistyshyöty ranta-asukkaille hyvän ekologisen tilan saavuttamisesta määritettiin erikseen jokaiselle vesistölle. Koko pilottiaineistossa se oli keskimäärin 1 100 euroa vuodessa per rantakiinteistö. Vesistökohtainen vaihtelu on merkittävää, sillä pienimmillään arvioitu hyöty oli 200 euroa vuodessa ja suurimmillaan 2 300 euroa vuodessa kiinteistöä kohden. Vesistön nykytila, virkistyjien kokemat haitat ja tarvittava ravinnepitoisuuden vähennys vaikuttavat vesistökohtaisiin hyötyarvioihin.

Kunkin pilottialueen kaikkien rantakiinteistöjen käyttäjien kokonaishyöty ekologisen tilan paranemisesta saadaan kertomalla vesistön kiinteistökohtainen virkistysarvon kasvu rantakiinteistöjen määrällä.

Pilottialueista kokonaishyödyt olivat suurimmat Raaseporin rannikkoalueella ja Paimionjoella. Raaseporissa noin 4 100 rantakiinteistön käyttäjien vesistön virkistyskäyttömahdollisuudet paranisivat noin 6 miljoonalla eurolla vuosittain, jos merialueen ekologinen tila paranisi hyväksi. Paimionjoella noin 1 300 rantakiinteistön vastaava hyötyarvio on noin 2,2 miljoonaa euroa.

Pilottiaineistossa rantakiinteistöjen käyttäjien virkistyskäyttöarvo osoittautui noin kymmenkertaiseksi muiden käyttäjien virkistysarvoon verrattuna.

Teksti ja lisätietoja:

Suunnittelija Turo Hjerppe, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Johtava asiantuntija Mika Marttunen, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tutkija Elina Seppälä, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

  • Hjerppe, T., Seppälä E. & Marttunen, M. 2013. Tehokkuutta vesienhoitoon – uusia työkaluja suunnittelijoille. Vesitalous 4/2013: 36-40.


Paluu etusivulle