Tulosta
  15.10.2012

Vesi, ruoka ja energia – kokonaisvaltainen tarkastelutapa vihreän talouden edistämiseksi

 

Havainnollistava kuva nexus-lähestymistavasta.Kuva mukaillen
lähteestä Secretariat of the Bonn2011 Nexus Conference.

Vesi, ruoka ja energia ovat hyvinvoinnin osatekijöitä. Tutkimuksessa ja päätöksenteossa näitä on kuitenkin yleensä käsitelty erillisinä haasteina. Rio+20 kokousta varten todettiinkin tarpeelliseksi kehittää kansainvälisenä yhteistyönä lähestymistapaa, joka suuntautuu veden, energian ja ruoan turvaamisen monitahoisiin sidoksiin (The Water, Energy and Food Security Nexus). Vesiturvallisuus, energiaturvallisuus ja ruokaturvallisuus ovat väistämättä toisiinsa sidoksissa (esim. "water for energy – energy for water"). Toimet yhdellä sektorilla yleensä vaikuttavat toiseen tai molempiin muista sektoreista.
Näiden vaikutussuhteiden suunnat ja voimakkuudet riippuvat maantieteellisistä
ja geopoliittisista olosuhteista sekä käyttötavoista.

Nexus-lähestymistapa keskittyy eri sektoreiden yhteisvaikutuksiin

Vesi on nexuksen keskeinen tekijä (kuva). Vesi on uusiutuvaa ja globaalisti sitä riittää kasvavalle ja vaurastuvalle väestölle. Silti sen tarve ajoittain tai pysyvästi ylittää saatavuuden yhä useammalla seudulla maailmassa, erityisesti Intiassa, Kiinassa sekä Lähi Idässä ja Pohjois-Afrikassa ns. MENA-maissa.
Vesi on korvaamaton tuotettaessa biomassaa, joka puolestaan on perusresurssi vihreässä taloudessa energian ja ruoan saannin turvaajana. Vettä käytetään vesivoimaan ja eri tavoin myös fossiilisten polttoaineiden tuotantoon, joka samalla aiheuttaa paljon pilaantumista. Myös voimalaitosten lauhdevedet voivat haitata purkuvesistön tilaa ja käyttöä. Veden käytön intensiteetti energiayksikköä kohti eroaa eri energianmuotojen tuotannossa ja mm. biopolttoaineiden tuotanto vie vettä, jota kenties tarvittaisiin ruoan tuotantoon.

Toisaalta energiaa tarvitaan veden hankintaan, kuljetukseen, jakeluun ja käsittelyyn. Energiamäärä vesikuutiota kohden riippuu siitä käytetäänkö paikallista pintavettä, pohjavettä, kierrätettyä jätevettä tai merivettä, joka vaatii suolanpoiston. Maanviljelyssä kastelu vaatii enemmän energiaa, kuin sadeveden käyttö.

Väestön makean veden kulutuksesta kuluu globaalisti maanviljelyyn keskimäärin 70 %, mutta joissain maissa jopa 80–90 %. Viljely siis usein riistää makeaa vettä muulta käytöltä. Ruuan tuotanto voi vaikuttaa vesisektoriin myös heikentämällä maaperää, muuttamalla virtaamia, vähentämällä pohjavettä tai huonontamalla veden laadun sekä rajoittamalla veden ja maan muuta käyttöä. Ruuan tuotannon tehostaminen on johtanut siihen, että noin 30 % globaalista energian tarpeesta liittyy ruoan tuotanto- ja jakeluketjuun. Viime vuosien öljyn hinnan nousua seurasi hyvin pian ruuan hinnan nousu.

Nexus-lähestymistavan tarjoamat mahdollisuudet

Nexus etsii mahdollisuuksia veden, energian ja ruoan saannin turvaamiseen lisäämällä tehokkuutta, välttämällä haitallisia kompromisseja sekä kehittämällä synergiaa ja hallinnointia. Resurssien käytön hyötysuhde voi kasvaa ja taloudellinen kehitys irtautua resurssien käytöstä mm. teknisten innovaatioiden ja kierrätyksen avulla - mukaan lukien sanitaatio - sekä vähentämällä haaskaamista.
Nexus tähtää erillisten sektorien tuottavuuden sijasta ennemminkin systeemin tehokkuuteen. Sektoreiden välinen hallinnointi voi tehostaa yleistä resurssien käyttöä. Jäte ja sivutuotteet voidaan muuntaa muiden tuotteiden ja palveluiden raaka-aineeksi kuten jätevedet energian tuotannossa sekä erityisesti monikäyttösysteemeissä kuten ns. vihreässä maataloudessa ja monikäyttöisissä patoaltaissa.

Kehitystä voidaan vauhdittaa myös taloudellisilla kannustimilla esim. resurssien ja ekosysteemipalvelujen hinnoittelulla, myyntikelpoisten vedenkäyttöoikeuksien kaupalla ja maksuilla ekosysteemipalveluista. Nexus tarkastelu auttaa myös välttämään investointeja, jotka johtavat ei-kestäville poluille.

Säätely ja laaja yhteistoiminta voivat ohjata investointeja ja innovaatioita niin, että kielteiset ulkoisvaikutukset vähenevät ja hyödyt jakautuvat oikeudenmukaisesti. Menettelytapojen yhtenäistäminen horisontaalisesti ja vertikaalisesti edellyttää institutionaalisten valmiuksien kehittämistä, poliittista tahtoa, muutoksen johtajia ja tietoisuuden lisäämistä. Jos nexusta sovelletaan yhtenäisesti läpäisyperiaatteella monitasoiseen hallintoon, voidaan löytää lisää mahdollisuuksia sektoreiden välillä.

Kestävä rajavesien käyttö luo pohjan myös ruoka- ja energiaturvalle

Veden, energian ja ruokaturvallisuuden välisistä yhteyksistä keskusteltiin vilkkaasti myös rajavesien käyttöä ohjaavan Helsingin sopimuksen 20-vuotisjuhlaseminaarissa syyskuussa 2012. Ruoka-vesi-energia-kytkentöihin liittyvät ongelmat ja ratkaisut ylittävät myös valtioiden rajat. Sen vuoksi on tärkeää, että kytkentöjä tarkastellaan myös rajavesien kannalta. Sopimuksen seuraavalla ohjelmakaudella 2013–2015 selvitetään myös nexus-lähestymistavan etuja.

Vesi osana vihreää taloutta

Yhdistyneiden kansakuntien (YK) mukaan vihreä talous tarkoittaa taloutta, jonka tuloksena on ihmisten hyvinvoinnin ja tasa-arvon lisääntyminen ja johon tärkeänä osana kuuluu ympäristöriskien vähentäminen ja ekologisen niukkuuden huomioon ottaminen. Kyse on siis suuresta kokonaisuudesta, jonka kaikkia osatekijöitä ja erityisesti niiden välisiä yhteyksiä ei kuitenkaan vielä tunneta. Vesi on otettu huomioon osana vihreää taloutta vasta viime vuosina, vaikka veden rooli kaikkien ekosysteemien toiminnassa ja niiden tuottamissa hyödyissä on kiistaton. Nykyään voidaankin jo puhua sinisestä taloudesta vihreän talouden osana.

Lisätietoja:

Erikoissuunnittelija Marjut Partanen-Hertell, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi


Paluu etusivulle