20-vuotisjuhlakakun ensimmäisinä leikkaajina olivat sopimuksen sihteeristön ensimmäinen puheenjohtaja, Lea Kauppi (vas.), ja nykyinen puheenjohtaja Sibylle Vermont.

Ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö sekä ulkoasiainministeriö isännöivät 3.-4.syyskuuta Helsingissä 20-vuotisen Helsingin sopimuksen juhlaseminaaria. Monien avainpuhujien, kuten ympäristöministeri Ville Niinistön, kansanedustaja Pekka Haaviston ja Euroopan talouskomission pääsihteeri Sven Alkalaj’n puheissa yksi pääviesteistä oli rajavesisopimuksien kehittäminen, sillä rajavesien hoito kaikilla muilla tavoilla on vaikeampaa ja alttiimpaa konflikteille. Juhlaseminaarissa arvovaltaiset vieraat kymmenistä eri maista keskustelivat sopimuksen historiasta ja pohtivat mahdollisuuksista sen kehittämiseksi.

Rajavesien käyttöä säätelevät kansainväliset sopimukset

Maailmanlaajuisesti rajavesien käyttöä säätelee kaksi kansainvälistä sopimusta: Helsingin ja New Yorkin sopimukset. Ensin mainittu tunnetaan myös Euroopan talouskomission (UNECE) vesisopimuksena. Se on hyväksytty vuonna 1992, astunut voimaan vuonna 1996 ja laajentunut Euroopan talousalueen ulkopuolelle vuonna 2003. New Yorkin sopimus on hyväksytty vuonna 1997 ja sen odotetaan astuvan voimaan vuonna 2013 tai 2014.

Helsingin sopimuksen voimassaolon aikana on saavutettu monia hyötyjä ja löydetty ratkaisuja lukuisiin ristiriitoihin. Sopimuksen kehitystyössä luotu ohjeistus ja kokemusten vaihto ovat arvokasta tietoa, jota kannattaa hyödyntää myös Euroopan talousalueen ulkopuolella. Maailmanlaajuiseksi lähivuosina tähtäävä sopimus tukee vahvasti New Yorkin sopimusta ja valtioita tulisikin kannustaa ratifioimaan molemmat sopimukset.

Helsingin sopimuksen valttina aktiivinen ja avoin yhteistyö

Helsingin sopimus on koko 20-vuotisen historiansa ajan laajentunut ja kehittynyt onnistuen luomaan rajavesien käyttöä ohjaavan viitekehyksen. Viitekehyksellä on niin taloudellisia, ympäristöllisiä kuin sosiaalisiakin vaikutuksia. Sopimuksen osapuolimaiden välisellä aktiivisella keskustelulla on saatu aikaan keinoja ja vaihdettu kokemuksia liittyen esimerkiksi veden määrälliseen jakautumiseen sekä veden laatuongelmiin. Yksi sopimuksen vahvuuksista on ollut ja yhä on se, että myös sopimuksen ulkopuolisten maiden edustus on toivotettu keskusteluun tervetulleeksi.

Sopimus laajentuu lähivuosina Euroopan talousalueelta maailmanlaajuiseksi

Väestönkasvun yhä jatkuessa ja globaalin elintason noustessa paineet luonnonvarojen lisääntyvälle hyödyntämiselle ja ekosysteemien kunnon säilyttämiselle kasvavat entisestään. Vesi on elementti, joka säätelee keskeisesti muun muassa maataloutta ja energiantuotantoa. Helsingin sopimuksen kehitystyössä veden, ruoan ja energian välisten yhteyksien huomioinnilla onkin tulevaisuudessa yhä merkittävämpi rooli. Samalla korostuu sopimuksen maantieteellisen levinneisyyden tärkeys: koska vesi ei noudata valtioiden välisiä rajoja, on suurin lähitulevaisuuden haaste tehdä sopimuksesta maailmanlaajuisesti ratifioitu.

Seuraavan kerran Helsingin sopimuksen kehitystä viedään eteenpäin osapuolikokouksessa, jossa hyväksytään sopimuksen ohjelmakausi vuosille 2013-2015. Kokous järjestetään Roomassa marraskuun lopussa.

Lisätietoja

Johtaja, professori Seppo Rekolainen, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

• Vesi, ruoka ja energia – kokonaisvaltainen tarkastelutapa vihreän talouden edistämiseksi (Vesikirjeen toinen aiheeseen liittyvä uutinen)
• UNECE Convention on the Protection and Use of Transboundary Watercourses and International Lakes (Water Convention) (englanniksi)
• Sixth session of the Meeting of the Parties to the Water Convention (englanniksi)
  

Paluu etusivulle