|
SYKEkuva |
Valtakunnallisten
vedenlaatuseurantojen näytteenotossa päästään riittävään tarkkuuteen, vaikka
näytteitä otettaisiin monissa kohteissa nykyistä harvemmin. Tämä selvisi tuoreessa
SYKEn arvioinnissa, jossa käytettiin ensimmäistä kertaa tilastollisia kriteerejä
seurantatulosten laadun arvioinnissa. Tieto auttaa turvaamaan seurantojen
jatkuvuutta resurssien vähentyessä.
Tilastolliset
tarkastelut osoittavat, että seurantaresurssien käyttöä voidaan tehostaa
kohdistamalla ne nykyistä tuottavammin. Havaintoverkostosta kannattaa poistaa
ne havaintopisteet, joiden perusteella mahdollisia muutoksia tai trendejä ei
voida halutulla tarkkuudella erottaa mittaus- ja mallintamisvirheistä.
Toisaalta monien paikkojen havaintotiheyttä voidaan karsia siksi, että ne
tuottavat turhan tarkkaa informaatiota tavoitteeseen nähden.
OPTIMI-hanke
osana MONITOR2020-ohjelmaa
OPTIMI-työ
eli havaintoverkoston tilastollinen analyysi on ollut seurantoja uudistavan MONITOR2020-ohjelman
tärkeimpiä tehtäviä. Työn toteutusta kiirehtivät valtion säästöpaineet. Tavoitteena
oli valmistella supistamista tilastotieteellisin perustein satunnaisten leikkausten
sijaan.
OPTIMI-työssä
selvitettiin, mikä on intensiivisesti mitattujen pintavesimuodostumien
tilaluokan luotettavuus nykyisellä näytteenottotiheydellä, ja miten
luotettavuus muuttuu havaintomäärän vähentyessä. Optimaalisinta näytteenottomäärää
ja -ajankohtia arvioitiin mm. ajallisten ja alueellisten vaihtelun
komponenttien avulla.
Mittaustulosten
luotettavuus vaihtelee vesimuodostumittain
Tarkastelujen
perusteella pystyttiin tunnistamaan ne intensiivisesti mitatut vesimuodostumat,
jotka tuottavat tavoitteisiin nähden turhankin tarkkaa informaatiota. Tällaisissa
vesimuodostumissa tilaluokan todennäköisyys on hyvin suuri ja vaihtelu vähäistä.
Näytteenottoa voi karsia reilustikin luotettavuuden
siitä kärsimättä.
Toisaalta
joissain tapauksissa tilaluokka on nykyseurannallakin epävarma ja havaintomäärän
karsiminen saattaisi muuttaa luokka-arvion sattumanvaraisesti. Ongelmallisinta
luokan epävarmuus on erityisesti silloin, kun vesimuodostuman ekologisen tilan
mittarit ovat lähellä hyvän ja tyydyttävän rajaa. Näillä paikoilla tulisi taata
riittävä näytteenotto, jotta väärän luokittelun riski pienenisi, ja päätökset mahdollisista
kunnostustoimenpiteistä olisivat luotettavammalla pohjalla.
Kasviplanktonlaskennat
edullisemmin fysikaalis-kemiallisilla mittauksilla ja mallintamalla
OPTIMI-työn
lisäksi keväällä valmistui toinen tutkimus, jossa osoitetaan, että seurantoja voidaan
keventää ja tarkentaa. Vanhoja havaintoaineistoja käyttäen Jadwiga Buchwald
osoitti, että esimerkiksi työläät ja kalliit kasviplanktonlaskennat voitaisiin
usein korvata mittaamalla selvästi edullisempia fysikaalis-kemiallisia suureita
ja mallintamalla saada luotettavat arviot sekä kasviplanktonin biomassasta että
koostumuksesta.
Teksti ja lisätietoja:
Ohjelmajohtaja Juhani Kettunen, Suomen ympäristökeskus,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tutkija Niina Kotamäki, Suomen
ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Paluu etusivulle