Tulosta
  16.6.2015

Vesiseurantojen näytteenottoa voidaan jopa harventaa laadun kärsimättä

 
 SYKEkuva
Valtakunnallisten vedenlaatuseurantojen näytteenotossa päästään riittävään tarkkuuteen, vaikka näytteitä otettaisiin monissa kohteissa nykyistä harvemmin. Tämä selvisi tuoreessa SYKEn arvioinnissa, jossa käytettiin ensimmäistä kertaa tilastollisia kriteerejä seurantatulosten laadun arvioinnissa. Tieto auttaa turvaamaan seurantojen jatkuvuutta resurssien vähentyessä.

Tilastolliset tarkastelut osoittavat, että seurantaresurssien käyttöä voidaan tehostaa kohdistamalla ne nykyistä tuottavammin. Havaintoverkostosta kannattaa poistaa ne havaintopisteet, joiden perusteella mahdollisia muutoksia tai trendejä ei voida halutulla tarkkuudella erottaa mittaus- ja mallintamisvirheistä. Toisaalta monien paikkojen havaintotiheyttä voidaan karsia siksi, että ne tuottavat turhan tarkkaa informaatiota tavoitteeseen nähden.

OPTIMI-hanke osana MONITOR2020-ohjelmaa

OPTIMI-työ eli havaintoverkoston tilastollinen analyysi on ollut seurantoja uudistavan MONITOR2020-ohjelman tärkeimpiä tehtäviä. Työn toteutusta kiirehtivät valtion säästöpaineet. Tavoitteena oli valmistella supistamista tilastotieteellisin perustein satunnaisten leikkausten sijaan.

OPTIMI-työssä selvitettiin, mikä on intensiivisesti mitattujen pintavesimuodostumien tilaluokan luotettavuus nykyisellä näytteenottotiheydellä, ja miten luotettavuus muuttuu havaintomäärän vähentyessä. Optimaalisinta näytteenottomäärää ja -ajankohtia arvioitiin mm. ajallisten ja alueellisten vaihtelun komponenttien avulla. 

Mittaustulosten luotettavuus vaihtelee vesimuodostumittain

Tarkastelujen perusteella pystyttiin tunnistamaan ne intensiivisesti mitatut vesimuodostumat, jotka tuottavat tavoitteisiin nähden turhankin tarkkaa informaatiota. Tällaisissa vesimuodostumissa tilaluokan todennäköisyys on hyvin suuri ja vaihtelu vähäistä.  Näytteenottoa voi karsia reilustikin luotettavuuden siitä kärsimättä.

Toisaalta joissain tapauksissa tilaluokka on nykyseurannallakin epävarma ja havaintomäärän karsiminen saattaisi muuttaa luokka-arvion sattumanvaraisesti. Ongelmallisinta luokan epävarmuus on erityisesti silloin, kun vesimuodostuman ekologisen tilan mittarit ovat lähellä hyvän ja tyydyttävän rajaa. Näillä paikoilla tulisi taata riittävä näytteenotto, jotta väärän luokittelun riski pienenisi, ja päätökset mahdollisista kunnostustoimenpiteistä olisivat luotettavammalla pohjalla. 

Kasviplanktonlaskennat edullisemmin fysikaalis-kemiallisilla mittauksilla ja mallintamalla

OPTIMI-työn lisäksi keväällä valmistui toinen tutkimus, jossa osoitetaan, että seurantoja voidaan keventää ja tarkentaa. Vanhoja havaintoaineistoja käyttäen Jadwiga Buchwald osoitti, että esimerkiksi työläät ja kalliit kasviplanktonlaskennat voitaisiin usein korvata mittaamalla selvästi edullisempia fysikaalis-kemiallisia suureita ja mallintamalla saada luotettavat arviot sekä kasviplanktonin biomassasta että koostumuksesta.

Teksti ja lisätietoja:

Ohjelmajohtaja Juhani Kettunen, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tutkija Niina Kotamäki, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Paluu etusivulle