 |
| Vesinäytteenottoa Aurajoella. Kuva: Sirkka Tattari. |
Bakteerit ja lääkejäämät vesistöissä saattavat olla iso terveysriski, jota on tutkittu vielä suhteellisen vähän. SYKEn ja Ruotsin maataloustieteellisen yliopiston tutkimus selvitti ulosteperäisten taudinaiheuttajien huuhtoutumista vesistöön ravinnehuuhtoumille herkillä alueilla.
Jätevedenpuhdistuksen tehostaminen on kallista ja vaikeaa. Terveysriskin takia jatkossa olisi kuitenkin hyvä laajentaa vedenlaadun mittauksessa käytettyä muuttujavalikkoa ottamalla tarkasteluun mukaan myös ulosteperäisiä taudinaiheuttajia ja lääkejäämiä.
Taudinaiheuttajien kannalta herkkien alueiden tunnistaminen
Ravinteita ja kiintoainesta sekä taudinaiheuttajia kulkeutuu vesistöihin esimerkiksi pintavalunnan, helposti erodoituvan maalajin tai peltojen korkean kaltevuuden vuoksi. Eläintiheys on yksi helposti kartoitettavissa oleva tekijä, jonka on todettu olevan yhteydessä tautien esiintyvyyteen. Eläintilojen lisäksi ulosteperäinen saastuminen voi saada alkunsa myös jätevedenpuhdistuslaitoksista, yksityisistä haja-asutuksen viemäröinneistä ja villieläimistä, sekä lannoituksesta, jossa hyödynnetään jätevedenpuhdistamoilta peräisin olevaa lietettä.
Tutkimuksessa analysoitiin vesinäytteitä Aurajoen valuma-alueelta sekä Öölannista Ruotsista vuosina 2011–2012. Aurajoen valuma-alueella vesinäytteitä haettiin yhdestä metsäisestä vertailupisteestä, jossa ihmisten ja kotieläinten vaikutus on olematonta, sekä neljästä eläintilojen alapuolella sijaitsevasta jokipisteestä. Öölannissa vesinäytteet kerättiin vertailualueelta eläintilojen yläpuolelta sekä useammasta pisteestä nautakarjatilojen alapuolelta.
Vesinäytteistä analysoitiin indikaattoribakteerit Escherichia coli ja enterokokit, jotka ovat ihmisten ja tasalämpöisten eläinten ulostebakteereja, sekä tauteja aiheuttavat bakteerit salmonella, kampylobakteeri ja verotoksiinia tuottava E. coli (VTEC). Lisäksi määritettiin bakteerien vastustuskykyä antibiooteille ja muille mikrobilääkkeille.
Tutkimusvesistöissä taudinaiheuttajia
Indikaattoribakteerien matalimmat pitoisuudet löydettiin eläintilojen yläpuolisilta vertailualueilta. Öölannissa korkeimmat pitoisuudet olivat vesissä, joissa laiduntavalla karjalla oli suora pääsy vesiuomaan. Aurajoella korkeimmat bakteerimäärät tavattiin isompien eläintilojen alapuolella lumen sulamisen ja lannanlevityksen aikaan. Pitoisuudet olivat pienimpiä pienellä virtaamalla. Aurajoen tulokset korostavatkin kulkeutumisriskin (korkea virtaama, suuret kaltevuudet) tärkeyttä tarkasteltaessa mikro-organismien huuhtoutumista pelloilta vesistöihin.
Tautia aiheuttavien bakteerien osalta kampylobakteeria esiintyi kaiken kaikkiaan 20 %:ssa näytteistä, salmonellaa löytyi yhdestä paikasta. Positiivisia näytteitä oli suhteellisesti enemmän Öölannissa (21 %) kuin Aurajoella (15 %). Aurajoen ja Öölannin eläintilojen alapuolisista vesinäytteistä yhteensä 19 %:ssa havaittiin bakteereja, jotka olivat vastustuskykyisiä useammalle kuin yhdelle mikrobilääkkeelle.
Teksti ja lisätietoja:
Hydrologi Sirkka Tattari ja tutkija Elina Jaakkola, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Paluu etusivulle
