 |
|
Kuva: Hannu Laatunen |
Vesihuoltorakenteet ovat pitkäikäisiä investointeja, joten yhteisen vesihuollon tarve on arvioitava kokonaisvaltaisesti. Teknisten edellytysten lisäksi tulisi huomioida yhdyskuntien kehitysnäkymät pitkälle tulevaisuuteen. Kaupungistuminen ja väestön ikääntyminen tulevat vaikuttamaan merkittävästi haja-asutusalueella toimivien vesihuoltolaitosten ja -osuuskuntien liittyjämääriin ja toimintaedellytyksiin.
Suomalaisista suurin osa on vesihuoltoverkoston piirissä. Valtakunnallisen viemäröintiohjelman mukaan on kuitenkin edelleen tarpeen liittää vähintään 65 000 taloutta viemäriverkostoon haja-asutusalueella. Verkoston ulkopuolelle jäävät hoitavat vesihuoltonsa yhä kiinteistökohtaisesti.
Uusi työkalu verkoston taloudellisten edellytysten arviointiin
Maa- ja metsätalousministeriön rahoittama maankäytön ja vesihuollon yhteensovittamisen kysymyksiin pureutuva HaKeVe2030-hanke toteutettiin SYKEssä vuosina 2010−2012. Hankkeen aikana kehitettiin uusi rakennustiheyteen perustuva mittari, jonka avulla voidaan kartoittaa alueet, joissa vesihuoltoverkosto on asutusrakenteen perusteella kiinteistökohtaista järjestelmää kannattavampi ratkaisu.
Yhteinen viemäriverkosto muodostuu kiinteistökohtaista järjestelmää edullisemmaksi, kun rakennustiheys verkostoon liitettävällä kyläalueella on 20−30 rakennusta neliökilometrillä ja maaperän kaivaminen on helppoa. Vaikeasti kaivettavilla kallioisilla alueilla vastaava rakennustiheys on 40−60 rakennusta neliökilometrillä.
Rakennustiheys ja kustannukset eivät ole kuitenkaan ainoat kriteerit vesihuoltoratkaisun valinnassa. Ensisijaista on laadukkaan ja riittävän talousveden saanti sekä mahdollisuus jätevesien asianmukaiseen käsittelyyn. Kiinteistökohtaiseen ratkaisuun ei voida aina päätyä, vaikka se olisi kustannuksiltaan kannattavin vaihtoehto.
Yhteiselle vesihuollolle soveltuvat alueet ovat muutoksessa
Pysyvä asutus haja-asutusalueella on vähentynyt vuosina 1980–2011 yhteensä 394 000 asukkaalla. Samaan aikaan taajamissa asuvien osuus on kasvanut 1 022 000 asukkaalla. Kehityksen jatkuessa samanlaisena nykyisillä haja-asutusalueilla asuvien määrä vähenee edelleen noin 54 000 asukkaalla vuoteen 2030 mennessä.
Haastavimpia alueita vesihuollon ja maankäytön suunnittelun yhteensovittamisessa ovat kasvavien kaupunkiseutujen laitamat, joissa rakennustiheys on niin suuri, että alueiden tulisi olla vesihuoltopalveluiden piirissä. Tällaisilla kaavan lievealueilla vesihuoltoverkostoa voidaan laajentaa hyvinkin ripeästi, etenkin osuuskuntapohjaisesti. Vaikka maankäytön suunnitteluprosessi on vesihuollon toteutusta hitaampi ja osuuskunnat toiminnassaan itsenäisiä, tulisi verkostot toteuttaa käsi kädessä maankäytön suunnittelun kanssa ja ratkaista maankäytön periaatteet ennen vesihuollon rakentamista.
Omaehtoisessa osuuskuntatoiminnassa laajan verkoston ylläpito on haasteellista. Kasvavilla alueilla onkin syytä pohtia kunnan roolin vahvistamista vesihuoltopalveluiden keskittämisessä sekä vesihuollon ja maankäytön suunnittelun yhteensovittamisessa.
Taantuvilla haja-asutusalueilla, joissa rakennuksia on harvassa ja kasvupaine vähäinen, yhteisten vesihuoltoverkostojen syntyminen on riippuvaista paikallisesta aktiivisuudesta perustaa osuuskuntia. Suurimmilla väestökatoalueilla on tehtävä päätöksiä saneerausikäisen verkoston ylläpidon kannattavuuden ja kiinteistökohtaisiin ratkaisuihin siirtymisen välillä.
Teksti ja lisätietoja:
Tutkija Sanna Vienonen ja tutkija Ville Helminen, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Paluu etusivulle
