Loimijoen tulvaa Huittisten merkittävällä tulvariskialueella 19.4.2013. Kuva: Lentokuva Vallas Oy.

Vaikka lumen vesiarvot jäivät suurimmassa osassa maata melko tavanomaisiksi, kevättulvat aiheuttivat huomattavan suuria vahinkoja. Ainakin sata asuinrakennusta vaurioitui, samoin monet tiet ja sillat. Pahimmat tilanteet koettiin Loimijoella, Karvianjoella, Lapväärtinjoella, Kyrönjoella, Lapuanjoella, Kalajoella, Pyhäjoella ja Kiiminginjoella.

Suurimpia ongelmia aiheuttivat jääpadot

Jokijäät olivat tavanomaista paksumpia ja virtaama nousi monessa joessa nopeasti, jolloin jäät lähtivät liikkeelle tukevina teleinä. Jääpatojen syntyriskiä voidaan malleilla arvioida, mutta niiden muodostumispaikkaa mallit eivät pysty ennakoimaan.  

Jääpatoja yritettiin purkaa kaivinkoneilla ja räjäytyksin. Pyhäjoen taajamassa ihmisiä evakuoitiin kodeistaan. Etenkin Kyrönjoella ja Lapväärtinjoella olisi voinut kastua useita satoja taloja, mutta suurimmat vahingot onnistuttiin torjuntatoimin välttämään. 

Eräissä joissa virtaamahuippu oli huomattavan korkea

Loimijoen Maurialankoskella maksimivirtaama oli 292 m3/s, Kyrönjoen Skatilassa 400 m3/s. Nämä jäivät vain 10–20 % kevään 1984 ison tulvan huippuja pienemmiksi, vaikka lumen vesiarvot olivat nyt vain hieman yli puolet talven 1984 lukemista. Lumi suli nyt pääosin yhdellä kertaa, joten sulamisvedet lähtivät liikkeelle vauhdikkaasti.

Kyrönjoella ja Lapuanjoella vettä jouduttiin päästämään pengerrysalueille tulvavahinkojen vähentämiseksi. Kyrönjoella näille alueille johdettu vesimäärä oli runsaat 20 milj. m3 ja tulvitettu alue lähes 3000 hehtaaria. Tyhjennyspumppaus saatiin päätökseen 8. toukokuuta.

Itä-Suomessa kevättulva oli tavanomainen eikä vähäjärvisissä vesistöissäkään esiintynyt ongelmia. Saimaan lisäjuoksutus lopetettiin 12. toukokuuta, koska vedenkorkeus saavutti normaalivyöhykkeen.

Lapissa oli huomattava tulvariski etenkin Ounasjoella. Sulaminen jakautui kuitenkin pitkähkölle ajalle ja toukokuun 15 päivän jälkeinen lämpöaalto kohtasi suurehkoja lumimääriä vain vesistön latvoilla. Vahinkoraja ei Kittilässä ylittynyt.

Muonionjoen Karesuvannossa tulva katkaisi rajanylityspaikalle johtavan tien 25. toukokuuta. Virtaamahuippu Muoniossa, 1263 m3/s, oli vuonna 1938 alkaneen havaintosarjan toiseksi suurin, mutta kuitenkin selvästi pienempi kuin suurtulvan 1968 huippu, 1612 m3/s.  

Jatkossa valtio ei korvaa tulvista aiheutuvia vahinkoja

Vesistötulvista aiheutuvia rakennus- ja irtaimistovahinkojen korvaaminen valtion varoista loppuu 1.1.2014.  Suurin osa vakuutusyhtiöistä on liittänyt tai liittämässä tulvaturvan osaksi koti- ja kiinteistövakuutuksia.  Tulvavahinkojen korvauspiiri laajenee. Vakuutuksista korvataan vesistötulvien lisäksi myös poikkeuksellisten rankkasateiden ja meriveden pinnan noususta aiheutuneita vahinkoja. Vuoden 2014 alkuun kestävän siirtymävaiheen aikana maa- ja metsätalousministeriö seuraa vesistötulvavahinkojen varalle saatavien vakuutusten kehitystä.

Teksti:

Johtava hydrologi Esko Kuusisto, Suomen ympäristökeskus

Paluu etusivulle