Pienryhmäkeskusteluja Kymijoen työpajassa. Kuva: Mika Marttunen

Kymmenet sidosryhmät päätyivät tehokkaiden ryhmätyö- ja monitavoitearviointityökalujen avulla yhteisiin suosituksiin toimenpiteistä, joilla edistetään Kymijoen alaosan vaelluskalakantojen elvyttämistä ja eri osapuolten tavoitteiden yhteensovittamista. SYKEn ja Luonnonvarakeskuksen tammikuussa päättyneessä hankkeessa kehitettyä toimintamallia on mahdollista hyödyntää myös muissa vesistöissä.

Toiminnallisia menetelmiä ja monitavoitearviointia sovellettiin ensimmäistä kertaa samassa hankkeessa. Kokemusten perusteella menetelmät tukivat hyvin toisiaan. Tapaamisissa löydettiin hyvä tasapaino vapaamuotoisemman vuoropuhelun sekä jäsennetyn ja järjestelmällistä arviointia eteenpäin vievän keskustelun välillä. Yhteisten suositusten lisäksi hankkeessa tunnistettiin 25 tutkimus- ja seurantatarvetta, jotka samalla priorisoitiin.

Yhteistyön lähtökohdat olivat haastavat, sillä toimijoita ja näkemyksiä oli paljon. Sidosryhmiä tunnistettiin 45 kpl ja kaikkiaan mukana oli 85 henkilöä.

Neljässä työpajassa hyödynnettiin toiminnallisia ryhmätyömenetelmiä ja monitavoitearvioinnin työkaluja

Toiminnallisissa ryhmätyömenetelmissä käytetään apuna mm. kuvakortteja, janatyöskentelyjä ja karttatyöskentelyä. Kaikkia osallistujia kuullaan ja työskentelyn keskustelut suunnitellaan niin, että ne käydään ensin pienemmissä turvallisiksi koetuissa ryhmissä ja vasta myöhemmin yhteisesti.  Toiminnallisissa työpajoissa tuetaan verkostoitumista ja jokaisen näkemystä arvostetaan tasapuolisesti. Menetelmät paransivat vuorovaikutusta sekä asioiden näkyväksi tekemistä ja auttoivat siten yhteisen näkemyksen luomista.

Monitavoitearvioinnin avulla oli mahdollista jäsentää erittäin haastavaa ja laajaa kokonaisuutta. Menetelmän tuella eri osapuolet arvioivat järjestelmällisesti tavoitteita, kävivät läpi yli 50 toimenpidettä ja niiden vaikutuksia, näkemyseroja ja niiden syitä. Lisäksi he kartoittivat ja priorisoivat tutkimustarpeita.

Prosessin aikana kokemus vastakkainasettelusta pieneni

Työpajojen keskusteluissa huomattiin, että Kymijoen alaosalla tilan ja käytön tavoitteiden välillä ei ole niin suurta vastakkainasettelua kuin työn alussa moni saattoi kuvitella. Jokisuun ja merialueen vapaa-ajankalastuksen ja vaelluskalakantojen elvyttämisen vastakkainasettelu arvioitiin voimakkaimmaksi.  Vaelluskalakantojen elvyttämiseen tarvittavat kalatiet aiheuttavat vesivoimantuotannon menetyksiä, mutta ne arvioitiin prosentuaalisesti ja myös euromääräisesti suhteellisen pieniksi. Myös näistä aiheista päästiin keskustelun alkuun hankkeen aikana.

Osallistujat kokivat hankkeen ja käydyt keskustelut hyödyllisiksi. He saivat lisää tietoa ja ymmärrys muiden osapuolten tavoitteista lisääntyi. Työpajasarjan edetessä havaittiin myös, että keskustelun määrä lisääntyi taukojen aikana. Osallistujat keskustelivat aktiivisesti avoinna olevista asioista ja osa asioista lähti heti etenemään.

Hankkeessa suositeltiin vuoropuhelun jatkamista

Osapuolet pitivät tärkeänä Kymijoki-neuvottelukunnan perustamista. Neuvottelukunta paneutuisi hankkeessa muodostettujen suositusten täytäntöönpanoon ja työn edetessä esille nouseviin kysymyksiin ja mahdollisiin ristiriitoihin.  Lisäksi hyvin alkanutta keskustelua kannattaisi jatkaa pienemmissä alatyöryhmissä, joissa keskityttäisiin erityistä huomiota vaativiin kysymyksiin.

Hankkeen loppuraportti julkaistaan kevään aikana.

Teksti ja lisätietoja:

Johtava asiantuntija Mika Marttunen, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Erikoistutkija Teppo Vehanen, Luonnonvarakeskus, etunimi.sukunimi@luke.fi
Tutkimusinsinööri Pia Rotko, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

• Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue

Paluu etusivulle