Tulosta
  12.3.2014

Uusia ohjeita ja työkaluja turvetuotannon ja metsätalouden vesiensuojeluun

 
TASO-hankkeessa toteutettu seuranta
tuotti tietoa turvemaiden vedenlaadun
automaattisesta mittaamisesta.
Kuva: Pia Högmander
Turvetuotannon ja metsätalouden vesiensuojeluun on valmistunut tänä talvena paljon uusia ohjeita ja työkaluja, kun Keski-Suomen ELY-keskuksen TASO-hanke päättyi viime vuoden lopussa. Hankkeessa tuotettiin tietoa vesistökuormituksesta, päivitettiin suosituksia ja kehitettiin omavalvontaan uudet lomakkeet. Loppuraportti julkaistaan ennen kesää.

Hankkeen pilottialueena toimi Keski-Suomen Saarijärven reitti, missä muun muassa kerättiin vedenlaadun seuranta-aineistoa ja kokeiltiin vesiensuojelutoimenpiteitä käytännössä.

Vesiensuojelukoulutusta urakoitsijoille ja tuottajille

Uusin tietämys koottiin hankkeessa koulutuspaketeiksi, joita hyödynnettiin urakoitsijoiden ja pientuottajien koulutuksessa.

Metsätalouden vesiensuojelusuositukset päivitetty

TASO-hankkeen tulokset on suunnattu erityisesti suunnittelijoiden ja työntekijöiden tarpeisiin ja ne syntyivät kiinteässä yhteistyössä metsäalan asiantuntijoiden kanssa. Hankkeessa päivitettiin metsätalouden vesiensuojelusuositukset ja laadittiin ohjeet ja lomakkeet kunnostusojituksen vesiensuojelusuunnitelman laadintaan ja vesilain edellyttämän ojitusilmoituksen tekemiseen. Paikallisen vesiensuojelun lisäksi kehitettiin metsätalouden valuma-aluetasoista suunnittelua.

Tietoa turvetuotannon vesiensuojelutoimenpiteistä ja niiden tehosta

Hankkeessa selvitettiin turvetuotannon vesiensuojelutoimenpiteiden kuten kasvillisuuskenttien ja kosteikkojen, ojittamattoman pintavalutuskentän ja pienkemikaloinnin tehoa sekä tuotettiin tietoa näistä menetelmistä. Hankkeessa laadittiin myös suositus turvetuotannon kuormituksen laskentaan.

Vesiensuojelutoimenpiteiden vertailussa ojittamaton pintavalutuskenttä pidätti parhaiten kiintoainetta. Kosteikoilla ja kasvillisuuskentillä kohteiden välinen vaihtelu oli suurta, mutta parhaimmillaan nekin pidättivät kiintoainetta hyvin. Nykyisin käytössä olevat vesiensuojelutoimenpiteet eivät hankkeen aineiston perusteella näytä kykenevän liukoisen orgaanisen humuksen pidättämiseen pienkemikalointia lukuun ottamatta. Havainnot tukevat aikaisempien tutkimusten tuloksia.

Kun pienkemikalointimenetelmänä testattu ferrisulfaattiannostelija toimi hyvin, se vähensi tehokkaasti turvetuotantoalueelta lähtevän veden fosforipitoisuutta ja humusaineita kuvaavaa kemiallista hapenkulutusta, mutta samalla se lisäsi veden rauta- ja kiintoainepitoisuutta sekä happamuutta. Virtaamien vaihtelu eri vuodenaikoina ja saostuksessa muodostuvan ferrisulfaattisakan laskeuttaminen osoittautuivat ongelmallisiksi.

Huomiota virtaamien vaihteluun

Mittauksissa keskityttiin turvetuotanto- ja metsätalousalueilta lähtevän veden laadun ja virtaaman ympärivuotiseen seurantaan. Perinteisen vesinäytteenoton rinnalla kokeiltiin automaattista, jatkuvatoimista mittaustekniikkaa. Suurin kiintoainekuormitus mitattiin kevättulvien aikaan. Kesäiset rankkasateet aiheuttivat lyhytkestoisia virtaama- ja pitoisuushuippuja, mutta niiden osuus kokonaiskuormituksesta jäi oletettua vähäisemmäksi. Tulvien aikana virtaamien mittaaminen turvetuotantoalueilla ei onnistunut, minkä takia lasketut kuormitukset jäivät aliarvioiksi.

Teksti ja lisätietoja:

Hankekoordinaattori Pia Högmander, Keski-Suomen ELY-keskus, etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi



Paluu etusivulle