Hirvi-, Ahveninen ja Kalliojärvi
Hirvi-,Ahvenis-ja Kalliojärvet kuuluvat Rautalamminreitin latvoilla olevaan Tallusjärven vesistöalueeseen. Vesistöalueen alkulähteet sijoittuvat Rautalammin reitin ja Kallaveden reitin vedenjakajalle, nk. Savonselälle. Pohjoisessa ja luoteessa vesistöalue rajoittuu Pielaveden ja Nilakan alueisiin, lounaassa ja etelässä Virmasveden alueeseen.
Hirvi-, Ahvenisen- ja Kalliojärven vedenkorkeutta sääteli kaksi erillistä lupaa, vuodelta 1881 peräisin oleva Savikosken mylly- ja sahapadon lupa, sekä vuonna 1959 annettu Hirvi-, Ahvenisen- ja Kalliojärven järvenlaskulupa. Järvien järvenlasku toteutettiin vuosina 1959-1962 Savon maanviljelysinsinööripiirin laatiman suunnitelman mukaisesti. Järvenlaskuhankkeen tarkoituksena oli maa- ja metsätalousmaan kuivattaminen ja siitä laskettiin koituvan kuivatushyötyä noin 600 hehtaarin alueelle. Järvenlaskusuunnitelman mukaisesti järviryhmän toista purku-uomaa, Haringankoskea, perattiin ja siihen rakennettiin säännöstelypato, jolla hoidettiin kevättulvan aikaiset juoksutukset. Muina aikoina vedet purkautuivat pääosin toisen purku-uoman, Hirvikosken, kautta Muuraisjärviin. Vedenkorkeuksien alentamiseksi myös Hirvikoskea perattiin niin, että Hirvijärven ja Muuraisjärvien välinen noin puolen metrin putousero hävisi tulva-aikoja lukuunottamatta lähes kokonaan.
Hirvi-, Ahvenisen- ja Kalliojärven järvenlaskun tavoitteena oli alentaa haitallisen korkeita kevättulvakorkeuksia ja kasvukauden aikaisia vedenkorkeuksia. Alivedenkorkeuksien piti suunnitelman mukaan laskea vain 5-7 cm. Käytännössä kävi kuitenkin niin, että alivedenkorkeudet ovat laskeneet yli 40 cm luonnontilaisesta, vaikka säännöstelyä hoidettiin luvan ja suunnitelman edellyttämällä tavalla. Pääasiallisena syynä tähän ylimääräiseen järvenlaskuun olivat aikanaan tehdyt puutteellisista havaintoaineistoista johtuvat virheelliset olettamukset.
Lähes puolen metrin suuruisesta alivedenkorkeuksien laskusta on ollut huomattavaa haittaa näiden luonnostaankin matalien järvien tilalle ja käytölle, sekä on aiheuttanut talousvesikaivojen kuivumista. Myös kalataloudelle on aiheutunut haittaa Haringankosken ja Savikosken padoista, jotka ovat estäneet vaelluskalojen nousun yläpuolisille järville. Tilanteen korjaamiseksi vesi- ja ympäristöhallitus ja edelleen Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri sai syksyllä 1985 maa- ja metsätalousministeriöltä toimeksiannon, jossa kehotettiin laatimaan Savikosken kalataloudellinen kunnostussuunnitelma sekä suunnitelma Haringan säännöstelypadon aiheuttamien kalataloushaittojen poistamiseksi.
Kalataloudellisten kunnostusten suunnittelu on tehty rinnan säännöstelyn suunnittelun kanssa, jolloin molemmissa suunnitelmissa on voitu parhaiten ottaa huomioon toisen tarpeet ja vaatimukset. Kalataloudellinen kunnostussuunnitelma käsittää Savikosken kunnostuksen luonnonkoskimaiseksi, jolloin kalan nousu koskessa tulee mahdolliseksi sekä Haringan padon alapuolisen alueen kunnostuksen taimenen lisääntymisalueeksi.
Itä-Suomen vesioikeus on antanut 1977 luvan Hirvi-, Ahvenis- ja Kalliojärven säännöstelyyn ja sitä varten tarvittavien rakenteiden, kuten Savikosken pohjapadon tekemiseen. Uuden säännöstelysuunnitelman tarkoituksena on korjata järvenlaskussa tapahtuneet virheet sekä vähentää vedenkorkeuksien liiallisesta laskusta aiheutuneita haittoja nostamalla Hirvi-, Ahvenis- ja Kalliojärven alivedenkorkeudet mahdollisimman lähelle alunperin suunniteltua. Alivedenkorkeuksien nosto ei kuitenkaan aiheuta tulvakorkeuksien merkittävää nousua, jotta aikanaan järvenlaskusta saatu hyöty ei vaarannu. Säännöstelylle on asetettu kiinteä ylä- ja alaraja, jolloin säännöstelyn toteutumisen ja mahdollisten säännöstelymääräysten rikkomisen seuranta on selkeämpää. Muuraisjärvien osalta vedenkorkeudet säilyvät likimain vallinneella tasolla.
