Käytännössä kaikki Pohjois-Savon jokireitit ja merkittävä osa kookkaammista puroistakin on perattu uiton tarpeisiin. 1950-luvulla siirryttiin koneelliseen perkaukseen, jonka jälkeen varsin pian irtouitto kävi tarpeettomaksi. Perkaukset olivat erityisen haitallisia virtakutuisten kalalajien kuten taimenen, harjuksen ja vaellussiian sekä ravun elinympäristöille. Kivimateriaalin poiston seurauksena kalanpoikasten vaatima koskien pohjasuoja heikkeni, virtaus muuttui liian rännimäiseksi ja kutusora huuhtoutui suvantoihin tai alapuolisiin järviin. Perkausten jälkeen virtaava koskipinta-ala pieneni merkittävästi koskiuomien kaventuessa. Myös jokien maisemallinen ilme muuttui yksitoikkoisemmaksi.

Ilkka Maksimainen, Pohjois-Savon ympäristökeskus

etusivu / sivukartta

• Miksi vesistöjä kunnostetaan?
• Mitä keinoja on käytettävissä?
• Kohteet

Lisää tästä aiheesta:

• Tavoitteet
• Kunnostustoimenpiteet käytännössä
• Näkymiä koskityömailta