Järvien happitilanteessa on merkittäviä vuosien välisiä eroja. Syksyn sääolosuhteet vaikuttavat hyvin paljon järvien talviaikaiseen happitilanteeseen. Tuulinen syksy ja myöhäinen jäätyminen enteilevät hyvää happitilannetta. Järviveteen ehtii silloin liueta runsaasti happea ja pitkään sekoittuessaan vesimassa jäähtyy niin, että happea kuluttavat toiminnat ovat talven aikana hitaita. Myös valuntojen ja järvien pinnankorkeuksien vaihtelut selittävän osan vuosien välisistä eroista.

Viime vuosikymmenellä pohjanläheisen vesikerroksen talviaikainen happitilanne oli hyvä vuosina 1990, 1992 ja 1997. Keskimääräistä heikompi happitilanne oli talvella 1993 ja 1996. Esimerkiksi talvella 1996 vedet olivat alhaalla ja jääpeite oli muodostunut viikon pari keskimääräistä aikaisemmin, mikä johti tavallista huonompaan happitilanteeseen. Seuraavana vuonna happitilanne oli olennaisesti parempi, koska vesistöissä oli paljon vettä ja järvet olivat jäätyneet 2-3 viikkoa tavallista myöhemmin.