Turvetuotanto vaikuttaa vesistöihin

 

Hydrologiset vaikutukset

Turvetuotanto vaikuttaa vesistöalueella virtaavan veden määrään. Ajoittain vettä voi virrata ojissa selvästi enemmän luonnontilaan verrattuna. Myös luonnontilaista kuivempia jaksojakin voi esiintyä. Turvetuotannon käynnistysvaiheessa eli silloin kuin suo ojitetaan virtaamamäärät lisääntyvät ojissa.

Tuotantoaikana varsinaiset tulvat eivät juurikaan lisäänny vesistössä, koska turvetuotantoalueiden osuus valuma-alueen kokonaispinta-alasta on useimmiten pieni. Rankkasateet saattavat nostaa hetkellisesti virtaavan veden määrää. Tämä johtuu tehokkaasta ojituksesta, jolloin satava vesi virtaa turvetuotantoalueelta nopeasti pois.


Biologiset vaikutukset

Etenkin latvavesillä, jossa pääosa turvetuotantoalueista sijaitsee, vesistöjen humuspitoisuus on usein varsin korkea. Humusvesille ovat tyypillisiä voimakkaasta värillisyydestä johtuvat erikoislaatuiset valaistusolosuhteet ja niistä johtuvat ylempien vesikerrosten nopea lämpeneminen ja voimakas kerrostuminen. Valaistu vesikerros on myös varsin matala. Nämä seikat vaikuttavat lähes kaikkiin kemiallisiin ja biologisiin ilmiöihin vesistössä.

Turvetuotanto lisää vesistön biologista aktiivisuutta. Lisääntyvä ravinteisuus mahdollistaa suuremman levätuotannon veden tuottavassa valaistussa pintakerroksessa. Lisääntynyt orgaanisen aineen pitoisuus tehostaa humusvesien hajotustoimintaa ja orgaanisesta aineesta ravintonsa saavien (heterotrofisten) planktereiden tuotantoa. Kohonnut ravinnepitoisuus ja sekä biomassan perustuotannosta lähtöisin oleva, helposti hajoava orgaaninen aines edistää myös humuksen käyttökelpoisuutta hajottajien energian lähteenä. Ammoniumtypen huuhtoutumisen voimakas kasvu lisää nitrifikaatiota, joka on orgaanisen aineen hajotuksen ohella tärkeä hapenkulutusta lisäävä tekijä.

Arvokalat kärsivät turvetuotannosta

Biologisen aktiivisuuden lisääntyminen johtaa yleensä myös lisääntyvään eläinplankton-, pohjaeläin -, ja kalatuotantoon. Lajisto kuitenkin muuttuu. Kuormitusta sietävät lajit runsastuvat, mutta valtalajien määrä yleensä vähenee ja biomassaosuus kasvaa. Arvokkaimmat kalalajit kärsivät veden laatumuutoksista kaikkein voimakkaimmin, joten kalasto muuttuu vähäarvoisempaan suuntaan.

Turvetuotannon seurauksena havaitut pohjaeläinmuutokset ovat epäedullisia arvokalastolle, koska useat tärkeät ravintokohteet taantuvat ja pohjaeläimistön kokojakauma muuttuu epäedulliseksi esim. taimenelle. Myös vedenlaatu voi muuttua kaloille epäedullisemmaksi.

Turvetuotanto voi vaikuttaa heikentävästi kalaston lisääntymismahdollisuuksiin sekä veden laadun muutosten että kutupaikkojen liettymisen johdosta. Järvivesistöissä orgaanisen aineen lisääntynyt kuormitus ja järven oma perustuotannon lisääntyminen johtavat hajotustoiminnan lisääntymiseen. Tämä heikentää alusveden happitilannetta ja saattaa sitä kautta vaikeuttaa monien kalalajien tai ravun elinmahdollisuuksiin. Vaikutukset saattavat humuksen hitaasta hajoamisesta johtuen ilmetä vasta useiden vuosien kuluttua kuormituksen alkamisesta.

Korkea humuspitoisuus ja sen kerrannaisvaikutukset saavat kasviplanktonissa aikaan tiettyä yhdenmukaissuutta. Turvetuotannon alapuolisille vesille ovat tyypillisiä samat korkeaan humuspitoisuuteen tottuneet lajit kuin humusvesille yleensäkin. Tavallisia ovat heterotrofisten planktereiden lisäksi siimalliset liikuntakykyiset levät.

Turvetuotannon aiheuttamat veden laadun muutokset eivät välttämättä näy alapuolisissa, ennestään humuspitoisessa, vesissä levälajien muutoksina. Eräät näissä vesissä tyypilliset levälajit ovat hyvin haitallisia virkistyskäytön kannalta. Humusvesien rehevöityminen ravinnekuormituksen kasvun johdosta voi johtaa levän runsastumiseen.

Päällyskasvuston (perifyton) biomassa on lisääntynyt turvetuotannon seurauksena. Osittain leväkasvun lisääntyminen voi johtua ojiin ja laskeutusaltaisiin kehittyneen levästön kulkeutumisesta vesistöön.

 

Heikki Pajula, Pohjois-Savon ympäristökeskus

etusivu / sivukartta