RIISTA JA KALA
Pohjois-Savon vesistöjen pirstoma metsäluonto on maisemaltaan ja lajistoltaan varsin monipuolista. Perinteisten lajien lisäksi joukko uusia on levittäytynyt maakuntamme alueelle.
Monien eläinlajien kannat ovat pienentyneet ihmisen toiminnan kaventaessa niiden luontaista elinpiiriä. Samaan aikaan kun kun laajojen, yhtenäisten, metsäalueiden häviäminen on karkottanut suurpedot muualle, ovat toiset lajit sopeutuneet muutoksiin tai jopa oppineet käyttämään ihmisen läheisyyttä hyväksi. Esimerkiksi hirvet ovat hyötyneet metsänhoidosta ja oppineet käyttämään nuoria taimikoita ruokapaikkoinaan.
Myös kalalajistomme on muun järvi-Suomen tapaan varsin runsaslukuinen. Pohjois-Savossa tavataan 26 luontaista kalalajia, joiden tila on säilynyt suhteellisen vakaana. Vaikka yhdenkään lajin ei 1900-luvun aikana ole havaittu kokonaan hävinneen, on lajien luontaisissa kannoissa kuitenkin tapahtunut muutoksia. Järvitaimen, siika, lahna, säyne ja kuha ovat taantuneet särkien, ahventen ja kiiskien yleistyessä. Maakuntakalamme muikku on elinympäristönsä suhteen varsin vaativa ja viihtyy näin vain tietyissä järvissä.
Ihmisen toiminta vaikuttaa myös kaloihin ja kalakantoihin. Vesistörakentaminen on huonontanut kalojen elinmahdollisuuksia: patorakentamisen seurauksena vaelluskalat eivät ole enää pitkään aikaan voineet kulkea esteettä. Rantojen rakentaminen lomakäyttöön on puolestaan heikentänyt esimerkiksi lahnojen kutumahdollisuuksia.
