RIISTAKANNAT

Viimeisinä vuosikymmeninä ovat Pohjois-Savon riistakannat kokeneet muutoksia. Entisten lajien aseman heikennettyä olemme saaneet tilalle uusia lajeja, jotka ovat lisääntyneet ja muodostaneet elinvoimaisia populaatioita.   

Vuonna 1971 teki Pohjois-Savon riistanhoitopiiri aloitteen Maa- ja metsätalousministeriölle karhun rauhoittamiseksi, joka myös maakunnassa toteutui. Rauhoitus kantoi hedelmää ja niinpä merkille pantavaa on ollut suurpetojen paluu ja lisääntyminen. Tänä päivänä metsästys on osa karhu- ja ilveskannan hoitoa. Karhua ja ilvestä tavataan maakunnassa yleisesti. Sudesta ja ahmasta tehdään myös havaintoja.

Hirvikanta on metsästyksellä säädeltävissä elinvoimaiselle tasolle, joka aiheuttaa kumminkin mahdollisimman vähän vahinkoa. Pienistä hirvieläimistä metsäkauris tekee vahvasti tuloaan ja on levittäytynyt harvakseltaan koko maakunnan alueelle. Valkohäntäpeuraa tavataan lähinnä piirin läntisellä alueella. Satunnaisia havaintoja tehdään myös yksittäisistä kuusi- ja metsäpeuroista. 

Pienriistasta parhaiden menee jäniksellä. Aktiivisen hoitotyön tuloksena kannat ovat maan parhaat. Rusakkoa tavataan peltoalueiden laitamilla varsin yleisesti. Pitkällä aikavälillä tarkastellen kanalintujen kannat ovat olleet laskussa, mutta säilyneet silti elinvoimaisina.

Maakunnassa on runsaasti vettä ja niinpä vesienriista on monipuolista ja paikoin runsaslukuista. Rehevillä vesialueilla esiintyy hyvin vesilintuja. Yleisimpiä lajeja ovat sinisorsa, haapana, tavi ja telkkä. Vesillä asustaa  myös vahvasti tuloaan tekevä kanadanmajava.  Vahvimmillaan kanta on maakunnan itäisellä- ja eteläisellä alueella. 

Pienpedoista yleisesti alueella asustaa kettu, näätä, mäyrä, kärppä, supikoira ja minkki. Kaikkien kannat ovat säilyneet tasaisen elinvoimaisina vuosikymmenien ajan.  Suomen alkuperäiseen eläinlajistoon kuulumattomat minkki ja supikoira ovat lisääntyneet voimakkaasti.

Metsäkauris

 

 

 

 

 

Veijo Miettinen ja Jouni Tanskanen,
Pohjois-Savon riistanhoitopiiri

etusivu / sivukartta