Pilaantuneisuuden arvioinnissa käytetään usein apuna ohjearvojaPilaantuneena pidetään maa-aluetta, jos siinä olevan haitallisen aineen tai yhdisteen pitoisuus ylittää huomattavasti kyseessä olevan alueen luontaisen pitoisuuden ja aineen kokonaismäärä on merkittävä. Pilaantuneena pidetään myös aluetta, jos pilaantuminen aiheuttaa alueen maankäytöstä ja ympäristöolosuhteista johtuen merkittävää välitöntä tai välillistä vaaraa luonnolle, ympäristölle tai terveydelle. Päätöksenteossa alueen pilaantumista arvioidaan yleensä ohjeellisten tavoite- ja raja-arvojen perusteella. Maaperälle annetut ohjearvot perustuvat terveysvaikutuksiin, ekotoksikologisiin vaikutuksiin tai molempiin. Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistamistarpeen arvioimiseksi on valmisteltu valtioneuvoston asetusta, joka on tarkoitus antaa vielä vuoden 2000 aikana. Ohjearvoista matalampi pitoisuus, tavoitearvo, perustuu yleensä ekotoksikologisiin riskeihin. Mikäli maaperän haitta-ainepitoisuus on alle tavoitearvon, niin katsotaan että pitoisuus mahdollistaa maaperän ekologisen monimuotoisuuden ja monitoimintaisuuden. Usein esim. asuinkäytössä olevilla tai pohjavesialueilla sijaitsevilla alueilla edellytetään, että haitta-aineiden pitoisuudet ovat alle tavoitearvon. Raja-arvo on tavoitearvoa yleensä vähintään kertaluokkaa korkeampi pitoisuus. Sen ylittyminen edellyttää pääsääntöisesti riskien lähempää arviointia ja riskien vähentämistoimia. Tarvitaanko kattavaa riskien arviointia?Se, kuinka laaja ja perusteellinen riskinarvioinnin tulisi olla vaihtelee arvioitavan alueen ominaisuuksien ja sen ympäristön sekä haitta-aineiden laadun ja pilaantumisen laajuuden perusteella. Arvioinnin taso ratkaistaan aina tapauskohtaisesti. Riskinarvioinnin päätavoite on selvittää, aiheutuuko pilaantuneesta alueesta riskejä ja jos niin millaisia. Riski on todennäköisyys, jolla haitta-aineesta aiheutuu haittaa tai vaaraa. Riskejä arvioidaan mm. kohteen ja saastumista aiheuttavien aineiden ominaisuuksien sekä altistuvia eliöitä koskevien tietojen perusteella. Riskinhallintaprosessissa päätetään mihin toimiin on ryhdyttävä riskin vähentämiseksi ja toteutetaan nämä toimet. Riskinhallintatoimia voivat olla pilaantuneen alueen kunnostaminen, eristäminen, maankäytön rajoittaminen, seuranta jne. Pilaantuneista alueista aiheutuvia riskejä voivat olla:
Riskinarviointi voi olla laadullista tai määrällistä. Laadullisessa riskinarvioinnissa pyritään priorisoimaan mahdollisesti pilaantuneita alueita sekä arvioimaan karkeasti mm. niiden tilaa ja toimenpidetarvetta. Lisäksi riskien tunnistamisessa arvioidaan laadullisesti pilaantuneista alueista aiheutuvia uhkia ympäristölle ja terveydelle lähinnä haitta-aineiden, toimintojen sekä kohteen ja sen ympäristön ominaisuuksien perusteella. Määrällisten riskinarviointien
laajuus ja kattavuus voivat vaihdella paljon. Alustava riskinarviointi
tehdään yleensä pilaantuneiden alueiden ohjearvojen perusteella.
Usein ohjearvojen perusteella tehtävä arvio on ainoa määrällinen
alueesta tehtävä riskinarvio. Kattavammassa ja laajemmassa
riskinarvioinnissa mm. laaditaan määrällinen arvio altistuksen
suuruudesta, tiheydestä ja kestosta. Tässä vaiheessa määritetään
aineen tai aineiden jakautuminen eri ympäristönosiin. Altistusta
arvioidaan laskennallisten mallien avulla ja tarvittaessa myös
mittauksilla. Stokastisessa riskinarvioinnissa huomioidaan riskeihin ja
niihin vaikuttavien muuttujien satunnaisvaihtelu. Jaana Sorvari ja Timo Assmuth:
Saastuneiden alueiden riskinarviointi - mitä, miksi, miten. Suomen
ympäristökeskus
|
Polyaromaattisilla hiilivedyillä pilaantunutta ranta-aluetta.
|