Maatalous ja maaseudun ympäristönsuojelu
Tekoja ympäristöhaittojen vähentämiseksi
Suomen EU-jäsenyys vuonna 1995 muutti maatalouden harjoittamisen ehtoja olennaisesti. Maataloustuotteiden hintojen aleneminen kansainväliselle hintatasolle vaikutti maataloustukien luonteeseen. Ympäristötuet ovat nyt EU-aikana merkittävä tukimuoto. Siinä viljelijä sitoutuu vapaaehtoisesti ympäristötuen ehtoihin. Tuella korvataan syntyviä kustannuksia ja tulojen menetyksiä. Tukijärjestelmään liittyi n. 90 % viljelijöistä. Järjestelmään liittyneille tiloille laadittiin ympäristönhoito-ohjelmat.Uusi tukikausi on meneillään ja se ajoittuu vuosille 2000-2006.
Maatalouden ympäristövaikutusten kannalta tärkeimpiä ovat lannan ja lannoitteiden käytön rajoitukset. Viljelysuunnitelmat on tehtävä kirjallisesti, lohkokohtaisessa kirjanpidossa kaikki viljelytoimet tulee kirjata muistiin. Karjanlannan talvilevitys on nyt kielletty.
Nitraattidirektiivi, eli Vnp 219/98 ja muutos 907/99, määrää kaikille karjanlantaa ja vastaavia orgaanisia lannoitteita käyttäville tiloille lainsäädännölliset levitysrajat. Ympäristötuen ehdot ovat näitä tiukempia Lietteen levitys routaiseen tai lumipeitteeseen maahan on päätöksen perusteella kielletty. Säilörehun puristenesteet on otettava talteen.
Maataloudessa tapahtuneiden toimenpiteiden ympäristövaikutuksia on vaikea mitata lyhyellä aikavälillä. Ympäristötuen vaikutuksia on seurattu koealueilla ja uudella tukikaudella on käynnistymässä vielä perusteellisempi selvitys.
Irmeli
Taipalinen, Pohjois-Savon ympäristökeskus
Tapani Puurunen,
Pohjois-Savon maaseutukeskus
Irja Lehtonen, Pohjois-Savon TE-keskus
