Suoluonnon tila
Geologisessa mielessä maaperä on suota, jos siinä on turvetta yli 30 cm. Geologisia yli 20 hehtaarin suokuvioita on Pohjois-Savossa 166 634 ha, mikä on noin 10 % Kuopion läänin maapinta-alasta ja lähes puolet läänin vesistöpinta-alasta. Valtakunnan metsien inventoinnissa suo taas määritellään maaperäksi, jota peittää turve tai jonka pintakasvillisuudesta yli 75 % on suokasvien peitossa. Tällaista suota sanotaan biologiseksi suoksi, ja sitä on vuoden 1992 metsätilastojen mukaan Pohjois-Savon alueella 389 000 ha (Pohjois-Savon suot). Alkuperäinen, biologinen suoala Kuopion läänissä on metsien linja-arvioinnin mukaan ollut 430 000 ha. Turvetutkimusten yhteydessä on vuoteen 2000 mennessä tutkittu Pohjois-Savon soita yhteensä 87 540 ha, mikä on noin 53 % läänin geologisesta suoalasta.
Soita ryhdyttiin kuivattamaan suuremmassa määrin viljelysmaaksi 1920-luvulla. Eniten soita metsitettiin 1960-luvun lopulla, jolloin Suomen maa-alasta ojitettiin vuosittain lähes yksi prosentti. Nykyään uudisojitus on käytännössä loppunut. Sen sijaan vanhoja, umpeen kasvavia ojia aletaan perata ja ojitettujen alueiden ojaverkkoa ryhdytään täydentämään. Metsätaloutta palvelevan ojituksen lisäksi on soita käytetty vain vähän muihin tarkoituksiin, pääasiassa turvetuotantoon.
Energiaturvetuotantoon soveltuvaa suoalaa on Pohjois-Savossa noin 23 000 ha, mikä on 14 prosenttia läänin koko suoalasta. Tällä hetkellä Kuopion läänissä on energiaturvetuotannossa soita yhteensä 5 000 ha. Näiden lisäksi on kunnostuksen alaisena 400 ha. Kuopion vesi- ja ympäristöpiirin turvetuotannon vesiensuojeluohjelmassa olleen turpeen kasvuennustuksen mukaan vuonna 2010 olisi energia- ja ympäristöturpeen yhteinen tuotantoala Pohjois-Savossa 6 820 ha.
Turvetuotannosta vapautuvien soiden pohjamaalajeista moreeni, hiekka ja sora soveltuvat alustaksi metsänkasvatukselle. Hieta, hiesu ja savi soveltuisivat sekä peltoviljelyyn, uudelleen soistamiseen että virkistyskäyttöön. Tuotantokelpoisista soista noin joka viidennen (21 %) pohjalla on enemmän tai vähemmän orgaanista liejua, minkä vuoksi nämä suot olisi käytön jälkeen syytä soistaa uudelleen.
