PATOVEDEN KIERROS

Polun vieressä on kolme isoa kaskinauriiden säilytyskuoppaa. Nauris on ristikukkainen viljelyskasvi, joka sopii alkeellisiin viljelytapoihin. Siemenet tuottivat hyvän sadon kaukomaiden kaskissa. Etäisten naurishalmeitten luo kuivanmaan töyrääseen kaivettiin säilytyskuopat, kullekin kaskiosakkaalle omansa. Savossa nauriita kylvettiin kolmeen eri otteeseen, kaksi viikkoa ja viikkoa ennen juhannusta sekä toisella juhannuksen jälkeisellä viikolla. Nauriinsiemeniä kylvettiin sylkemällä siemenet yksi kerrallaan maahan. Nauris kasvaa hyvin nopeasti ja on parhaimmillaan pienenä. Liian suuren nauriin malto on tikkumainen ja sitkeä.

Savolainen kaskiviljely oli monimuotoista. Käytössä oli ainakin neljä toisistaan selvästi eroavaa menetelmää: 1. tavallinen kaski, 2. rieskamaa l. tulimaa 3. huuhta l. ylipalo ja 4. pykälikkömaa. Menetelmät erosivat sen mukaan tehtiinkö kaski lehti- vai havupuuvaltaiseen metsään. Eroa oli myös polton, kylvön ja uudelleenkäytön ajoittamisessa. Pykälöimisellä eli puun kuoren poistamisella havupuut tapettiin pystyyn. Kuivuva puu ja juuristo kuohkeutti raakahumuskerroksen. Näin poltto oli tehokkaampaa.

Kertaalleen kaskeamista pystyi harjoittamaan erämatkoilla. Asutuksen vakiinnuttua ja kylien muodostuessa siirryttiin kaskeamiskiertoon. Kaskesta otettiin kolmekin satoa: ruis, ohra ja kaura. Vanha syysruis l. korpiruis oli pienijyväinen, mutta huomattavan hedelmällinen; yhdestä siemenestä saattoi kehittyä 40, jopa 80-90 tähkäpäätä.

Kun kaskimaa jätettiin metsittymään, työnsi se ensi tiheätä, mehevää heinää. Karjan laiduntaminen hidasti metsän kasvua, mutta vähitellen alue umpeutui lehtipuumetsäksi. Ahona alue pysyi kymmenisen vuotta. Viljavimmat kaskialat talojen ja kylien liepeillä raivattiin pelloiksi, kauempana sijaitsevat alat pidettiin avoimina niittämällä ja laiduntamalla.

Kaskenpoltolla on ollut suuri vaikutus maaperän ravinnekiertoon sekä maisemaan ja kasvi- ja eläinlajien monimuotoisuuteen. Tuhkassa on runsaasti käyttökelpoisia ravinteita ja palon jälkeisillä alueilla oli paljon tilaa ja lahopuuta, mikä tarjosi elinmahdollisuuden monille lajeille, esim. vuosikymmeniksi lisääntymis- ja elinpaikkoja hyönteisille.

Vuonna 1775 Savossa ja Karjalassa kiellettiin viertopuiden käyttö, mikä käytännössä merkitsi kaskeamiskieltoa. Vuonna 1796 Savo ja Karjala saivat erivapauden jatkaa kaskeamista. Perimätiedon mukaan poltettiin Sonkarilla viimeiset kasket 1930-luvulla. Juuri tällä rantaan viettävällä rinteellä kaskisavut nousivat taivaalle vielä 1900-luvun alkupuolella. Paikalliset muistavat kasken jäljiltä rinteen koivikkona ja viimeksi ennen nykyistä hakkuuta kuusikkona.

Naurista käytetään monien kotimaisten perinneruokien valmistukseen. Naurista voi syödä sellaisenaan tai raakaraasteena. Keitettyä naurista käytetään lisäkeruokana. Nauriista saa mainion retkievään ja grillimakkaran korvikkeen paistamalla sitä nuotiossa. Nauris sopii keittoihin, patoihin ja kasvispihveihin.

PATOVEDEN KIERROS kivikaudesta pajuaikaan

3. Kasken sinisauhu