PATOVEDEN KIERROS kivikaudesta pajuaikaan   2. Patovedentien asutusmaisema Patovedentie kulkee hiekkamaastoisella mäntykankaalla. Isojaon aikaan 1700-luvun loppupuolella Patoveden länsirannan metsät olivat suurelta osin kaskiviljelyssä. Maan voimakas hyödyntäminen piti maiseman avarana. Koko 1800-luvun metsiä kaskettiin peltoviljelyksen rinnalla. Nyt kun maatalous on loppunut maat tuottavat talouspuuta ja maisemat umpeutuvat. Patovedentien varrella on mäntymetsien lisäksi koivulle istutettuja peltomaita, ahot ja niityt ovat metsittyneet. Kaskeen kasvaneet lehtisekametsät on kaadettu ja istutettu jo muutamaan kertaan. Ensimmäiset asukkaat rakensivat mökkinsä Patoveden itäisille rantamaille tiettävästi 1800-luvun loppupuolella. Asukkaat olivat mäkitupalaisia ja torppareita. Vuoden 1918 sodan jälkeen nopeasti vireille laitetut maanomistusuudistukset mahdollistivat tilattomien ja vuokratilallisten itsenäistymisen. Suomen sotien jälkeinen asutustoiminta toi uusia asukkaita. Kylätie oikaistiin ja pidennettiin. Patokankaan talo Patoveden rannalle oli rakentanut talonsa myös kaksi opettajaa; opettaja Edvard Lyytinen ja vuonna 1889 perustetun Sonkarin koulun ensimmäinen opettaja Mikko Huttunen, jonka rakentama Patokankaan talo oli 1920-luvulla jyväskyläläisen SOK:n johtajan kesähuvilana. Samoihin aikoihin Lyytisen paikkakin oli kesähuvilana.  Viime vuosisadan ensimmäisinä vuosikymmeninä kesähuviloita rakennettiin melko yleisesti myös syrjäisten kirkonkylien lähiympäristöön. Kesälomailijat olivat kaupunkien keskiluokasta: virkamiehiä, kauppiaita tai opettajia - ja usein kesänviettopaikalta kotoisin. Ensimmäiset pienet mökit rakennettiin 1940-luvulla, mutta varsinainen kesämökkikulttuuri alkoi 1960-luvulla uuden vuosilomalain astuttua voimaan. Mäkitupa oli vuokralle annettu asuntotontti, jonka ala oli kuitenkin liian pieni pääelinkeinona harjoitettavaa maanviljelystä varten. Torppa oli päätilan osa, joka oli vuokrattu maanviljelystä varten. Ks. Liikkeellä vesillä   Edelliselle sivulle

Päivitetty 17.4.2001 Teija.Ahola@ymparisto.fi / Pohjois-Savon ympäristökeskus