PATOVEDEN KIERROS kivikaudesta pajuaikaan
13. Uudessa mukana sata vuotta - "metsää, muovia, marjoja""... Naurahteli naavaleuka: Aapeli Korhonen. Pieniä laulunpäitä. 1965. Aapeli Korhosen runo ilmentää niitä tuntoja, joita talollisilla oli viime vuosisadan loppupuolella, kun puuteollisuus vapautui puukiintiöistään ja siirtyi höyryvoiman käyttöön. Tuolloin talonpojat kokemattomuuttaan möivät puut metsistään metsäyhtiöille tavaran uuteen arvoon nähden hyvin edulliseen hintaan. Metsällä kun nähtiin vain kasken arvo. Jokelan talo sijaitsi isojakoa toimitettaessa hieman nykyistä taloa etelämpänä koivikon kohdalla. Sitä ympäröivät pellot ovat olleet viljelyksessä ainakin 300 vuotta ellei kauemminkin, sillä paikalla on ollut talo tiettävästi 1600-luvun alkupuolelta lähtien; ensin Huuskosilla ja sitten kotivävyn kautta Simosilla. Jokelan isäntä Alfred Simonen, tunnettu Seppä-Simosena, perusti 1900-luvun alkuvuosina höyryvoimalla toimivan raamisahan nykyisen maantiesillan eteläpuolelle. Saha teki vararikon ja tila myytiin v. 1909 Hackman & Kumpp. -metsäyhtiölle. Sahan koneet myytiin Vesannon Temintaipaleelle.
Vuonna 1914-16 Hackman rakensi Jokelan rakennukset nykyiselle paikalle. Tilalla asui tilanhoitaja ja talossa oli yhtiön metsänhoitajan kesäasunto. Naapuritila kuului tuolloin Jokelaan. Paikalla oli metsäyhtiön työmiesten asuinrakennus. Yhtiön maiden jakotoimiin on liittynyt vahvasti valtion harjoittama asutustoiminta. Asutustiloja erotettiin niin torpparilain ja asutustoimintalain seurauksena kuin myös viime sotien jälkeen. Tuolloin metsäyhtiön maista erotettiin itsenäiseksi myös entinen Kymin tila Jokela ja yhtiön työntekijöiden talot peltoineen. Metsämaat jäivät suurelta osin yhtiölle ja ovat nyt UPM-Kymmene Metsän omistuksessa.
Jokelan puutarhan istutussuunnitelma laadittiin v. 1928. Puuntaimet lähetettiin Kymin taimistolta. Puutarhaan istutettiin mm. lehtikuuset ja pihan ympärysaidat, mutta myös kymmeniä eri koriste- ja hyötypuita esim. päärynä-, omena-, kirsikkapuita, hopeakuusi, tuomipihlaja, lehmus, koiranheisipuu, vuoristomänty, tammi, Terijoen salava, pylvästuija, poppeli ja selja. Jokelassa toimi vuodet 1955-1989 Matilainen & Kumpp. Kommandiittiyhtiön Muovipuristamo. Maalaiskylälle perustettu pienteollisuusyritys herätti suurta huomiota vuosikymmenten ajan. Yritys työllisti kylältä noin 5 henkeä ja työtä tehtiin kahdessa vuorossa. Jokelan pelloilla viljellään nyt herukkaa. Vesanto on tunnettu herukkapitäjänä. Ensimmäiset laajemmat mustaherukkaviljelmät perustettiin 1970-luvulla. Samalla vuosikymmenellä kirkonkylälle perustettiin Sonkari Oy jatkojalostamaan marjoista hilloja ja mehua. Yritys on lopettanut toimintansa Vesannolla. Nykyään kunnassa viljellään musta- ja punaherukoita ja vadelmaa. Marjat myydään pääasiassa kunnan ulkopuolelle. Kivisilta Jokelan luona on kaunis pieni harju ja kapea joki. Harjua myöten kulkeva Sonkarintie Tiitilänkylältä Sonkarille valmistui paikallistieksi viime sotien jälkeen ASO:n toimesta, koska alueelle perustettiin asutustiloja. Tienpaikka on vanha. Joki ylitettiin puusillan kautta, toinen pienempi puusilta oli vielä 1920-luvun alkupuolella Jokelan laiturin luona. Joki oli matalampi ja helpommin ylitettävä ennen vuoden 1936 väylänparannustöitä.
Tuolloin perattiin Sonkarin ja Kiesimän välinen Riitunvirta. Sonkarinjärvi laski 60-70 cm. Samaan aikaan perattiin (uitto)väylä Vesantojärvelle asti. Kylätietä varten rakennettiin uusi silta ja Kymin vaatimuksesta silta tehtiin kivestä. Siltaa on levennetty noin 20 vuotta sitten. Väylä perattiin uudelleen 1960-luvulla.
|
|
|
||||
|
|
|
|