PATOVEDEN KIERROS kivikaudesta pajuaikaan
1. Kivikauden asuinpaikkaReittimme alkaa kivikauden asuinpaikalta. Kierrämme Patoveden ympäri ja etenemme samalla ajassa eräkauden ja ensimmäisten asutusvaiheiden kautta kylän nykyiseen elämään. Vastarannalla Syvälahden tilalla eletään "pajuaikaa" mitä se sitten merkitseekin selviää parhaiten paikanpäällä. Pajua löydät muodossa jos toisessa jo muinaiselta asuinpaikalta. Patoveden järvikapeikossa on molemmilla rannoilla muinaiselle asutukselle otollista hiekkamaata, johon on muotoutunut eri-ikäisiä muinaisrantatasanteita ja hiekkaharjanteita. Alueella vanhimmat liki 140-110 metriä mpy korkeudella olevat rantapenkereet ovat Itämeren Ancylus-vaiheen (alkaen n.8800 eKr.) ja sitä alempana olevat 105-102 metriä mpy Muinais-Päijänne -vaiheen (alkaen n. 7500 eKr.) aikaisia muodostumia. Nuorimmat rantamuodostumat (noin 101 m:n tasalla) likellä nykyistä vedenrajaa ovat puolestaan myöhäisiä ja osittain vasta viime vuosisatojen aikaansaannosta. Patoveden vesikapeikko on ollut oleskeluun suotuisaa seutua. Nykyinen vesitie Vesantojärveltä Patoveden kautta Sonkarille ja sieltä Kiesimälle on ikivanha, ja veden ollessa korkealla Sonkarilta on ollut hyvä yhteys myös Palvaniemen pohjoispuolitse Vihtajärven kautta Niinivedelle. Vedet asuinpaikkojen ympärillä ovat arvattavasti olleet hyviä pyyntivesiä niin kuin Kutemainen yhtenä lampareiden nimistä antaa ymmärtää. Vesantojärven ja Sonkarin välisen
vesikapeikon rannoilta on todennettu kaikkiaan viisi esihistoriallista
asuinpaikkaa (kartta). Tällä uimarannalla noin nelisen metriä vedenpintaa
ylempänä hiekkamaalla on jokseenkin selvä muinaisrantatasanne, jonka
päällä on esihistoriallisella ajalla oleskeltu. Esihistoriallisten
löytöjen sijainti suunnilleen 105 m:n korkeustasolla antaa
mahdollisuuden ajoittaa asuinpaikat keraamiseen kivikauteen (6500 - 2000
eKr).
Tarkempi ajoittaminen edellyttää tutkimuksia. Odotettavissa on, että
myös korkeammalta ja kauempaa rannasta voi vielä löytyä jälkiä
muinaisista asukkaista. Kvartsi-iskokset ovat esihistoriallisena aikana kvartsista lohkomalla valmistettujen esineiden - kaapimien, uurtimien, porien ja muiden teräesineiden - kappaleita ja iskentäsirpaleita. Esihistorialliset asuinpaikat ovat rauhoitettuja muinaismuistolain (295/63) nojalla.
Tiitilänkylän ja Sonkarin uimaranta on kylätoimikunnan ja Vesannon kunnan ylläpitämä. Rannalla on nuotiopaikka, lähde, halkoliiteri, pukuhuoneet ja käymälä. Ranta on myös venereitin rantautumispaikka. Uimarannalle johtava metsätie on entinen Sonkarin kylätie. Tie jatkuu uimarannan ohi Jokiniemelle päin. Viime vuosisadan alkupuolella mutkainen tie teki kepposet opettaja Laakkoselle, joka menetti autonsa hallinnan ja suistui ojaan. Laakkosena (Luakkosena) uimarannan paikka on tunnettu siitä lähtien.
Jokiniemen päässä on 1930-luvulla rakennettu kivisilta. Uimarannan ja sillan välinen joki on tavattoman viehättävä pienympäristö ja sen jälkeen vesireitti jatkuu kauniina kapeikkona Vesannon salmelle, josta aukeaa Vesannonjärvi ja järven päässä näkyykin jo Vesannon kirkon torni. |
|
|
||||
|
|
|
|