Paikallishistoriallisia kohteita ulkoilureitin varressa Kerkonjoensuun alueella
2. Pienmäen ja Ukonmäen kulttuuriympäristöKiesimä-järven Koskenlahden etelä-rannan moreenikummuilla oleva viljelysten ympäröimä asutus edustaa tyypillistä savolaista kulttuurimaisemaa. Asutuksen sijoittumista on ohjannut viljelykseen sopiva maa, kalastusvesien läheisyys ja hyvät kulkuyhteydet; tällä kylällä lähellä on ollut vesitiet sekä kuiva harjumaasto kirkon suuntaan. Elinkeinojen muuttuminen on vaikuttanut asutuksen sijaintiin. Maanviljelykseen perustuva elinkeino suosi asuinpaikkoja, joiden viljelyominaisuudet olivat hyvät. Peltoviljelyn kannalta maaperältään edullisimpia alueita ovat harjuja reunustavat hieta- ja hiesualueet, vesistöjen pohjaan kerrostuneet savi-, hiesu- ja liejumaat, vähälohkareiset moreenimaat ja runsasravinteiset turvemaat. Ne ovat suhteellisen helposti muokattavia, hikeviä, lämpöä varaavia ja niiden perusravinteisuus on verraten korkea. Eläinten rehu korjattiin soilta, luhdilta ja vanhoilta kaskimailta. Pienilmastolliset tekijät, hallanarkuus ja kasvukauden pituus, vaikuttavat maaperän lisäksi viljeltävyyteen. Hallattomia paikkoja ovat järvien rannat, mäkien laet ja isojen ja märkien soiden keskiosat. Kasvukauden pituuden kannalta parhaita alueita ovat etelään, lounaaseen ja kaakkoon viettävät rinnemaat. Uudisasukkaiden kaskimailla kivisyydestä ei ollut viljelylle suurempaa haittaa. Savolaiset kehittivät kivikkoiseen maahan sopivat maanmuokkausvälineet kuten kaskiharan, risukarhen, huhtakoukun ja kaarevateräisen sirpin. Työläämpää on ollut entisten kaskimaiden raivaaminen pelloiksi. Noin reilut viisikymmentä vuotta sitten saattoi talon ikkunasta nähdä toista sataa pellolle koottua rauniota. Pellonraivaustyö keveni koneiden myötä viime sotien jälkeen. Mies- ja hevostyövoimalla suoritetun pellonraivaustyön muistomerkkeinä on Pohjois-Savon kylillä vielä paikoin taitavasti ladottuja kiviaitoja ja peltoraunioita.
|
|
|
||||
|
|
|
|